Tämän päivän teema näyttää olevan salaa lukevien miesten esiintulo (kirja)kaapista. Olen siitä ihan ällistynyt, koska lukevat miehet ovat aina kuuluneet elämääni.
Isoisälläni oli seinän kokoinen kirjahylly talossaan. Kun talo myytiin hänen kuoltuaan, muistelin vuosikymmeniä juuri hyllyseinää, joka oli tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Viime kesänä pääsin yllättäen käymään sukulaisten kanssa tuossa talossa ja mykistyin: isoisän kirjahylly on 50 vuoden jälkeen kaikkine kirjoineen entisellä paikallaan. Järkytykseltäni en kyennyt ottamaan siitä edes yhtä kirjaa muistoksi, vaikka olisin saanut. Säilytän lapsuudenmuistoa mielessäni. Ja hyllyssäni myös punaista Raamattua, jonka sain kymmenvuotiaana isoisältä lahjaksi.
Kun ajattelen isääni, näen hänet selällään sängyssä lukemassa keskittyneesti kirjaa. Hän kävi säännöllisesti kirjakaupassa ostamassa itseään kiinnostavat kirjat ja kuului myös kirjakerhoon. Tietysti oli selvää, että me lapset saimme aina lahjaksi kirjoja.
Kaksi veljeäni on paitsi lukenut paljon, myös kirjoittanut tietokirjoja. Mieheni haluaa aina isänpäivä-, syntymäpäivä- ja joululahjaksi kirjan. Tulipa nyt mieleeni, että myös appiukko osti meille säännöllisesti kirjalahjoja. Ja miehen veli on ahkera lukija hänkin.
Mitä sitten sanoisin kolmesta pojastani? Esikoinen luki aluksi vain Aku Ankkaa. Huolestuin, kunnes hän noin yhdeksänvuotiaana meni kirjastoon, lainasi Tolkienin Tarun sormusten herrasta ja luki sen hurjalla vauhdilla melkein siltä istumalta, syömättä ja juomatta. Siihen loppui huoleni hänen yksipuolisesta lukuharrastuksestaan. Kaksi muuta ovat olleet pienestä asti melkoisia kirjafriikkejä.
Meillä on ollut paremminkin huolena, että nuoret miehet tekisivät jotain muutakin kuin lukisivat. Mutta ei, pallopelit tai jääkiekko eivät ole kiinnostaneet heitä pätkääkään. Olen luovuttanut ajat sitten ja annan aikuisten miesten päättää itse kuntonsa hoitamisesta.
Kirjoista mehiläisiin: eilen poistin pesistä varroa-myrkkyliuskat ja sokeriliemiastiat. Talven eväät oli viety tarkasti talteen kennoihin. Toivottavasti ruokaa oli riittävästi. Vain muutama uskalikko lenteli etsiskelemässä myöhäisiä kukkia. Hiiriesteiden ja muurahaishapon aika tulee vähän myöhemmin, muulta osin nyt vain uutta kevättä odottamaan.
Hei Sisko,
VastaaPoistaMinäkin kuulin tästä ja ihmettelin, että miten niin. Kaikki ympärilläni ovat lukeneet, milloin vauhdikkaammin, milloin hitaammin. Ehkä pienten taukojen kanssa, mutta sitten entistä enemmän innostuneina.
Kiitos, kun kävit huikkaamassa sääpäiväkirjassani, nyt opin täällä hieman mehiläisistä!
(Eilen kurkkasin Tampereen Akateemiseen ja sieltä heti erotin kirjasi. Kolme hyllyssä, hyvä!)
Kiitos, Anna Emilia! Hauskaa kun olet kokenut samoin. Mehiläiseni muuten asustavat Pälkäneellä 50 kilometrin päässä Tampereelta.
VastaaPoistaKiva kun kirjamme näkyy kaupoissa. Kansi on tärkeä osa kokonaisuutta, varsinkin ostopäätöksiä tehtäessä!