lauantai 29. lokakuuta 2011

Anni Swan kunniaan

Helsingin kirjamessuilla menee kuudessa tunnissa pää niin pyörälle, että vielä iltakymmeneltä on vaikea rauhoittua. Torstaina ja tänään olen kuunnellut Kaija Maria Junkkarin, Viivi Luikin, Marja-Leena Tiaisen, Elisabeth Ahon, Ene Mihkelsonin, Risto Oikarisen ja Anne Vaskon haastattelut kokonaan ja joukon muita pätkittäin. Lisäksi seurasin Jaakko Blombergin ja Raul Rebanen keskustelua Enn Soosaarin kirjasta Viron nurinkurinen vuosisata sillä seurauksella, että tein eilen kirjastoon varauksen.

Ehdottomasti eniten messuista saa irti, kun istuu rauhassa kuuntelemaan. Itsekin sain aamulla ihan kiitettävästi yleisöä, kolmisenkymmentä ihanaa aamuvirkkua, jotka seurasivat kun Esa Siljander haastatteli minua Louhi-lavalla. Tuntui erittäin hyvältä, kun huomasin Siljanderin oikeasti perehtyneen kirjaani. Hänellähän oli lukuisia muitakin haastatteluja päivän mittaan ja myös muina messupäivinä, joten tuollainen ammattitaito ansaitsee komeat kiitokset.

Jostakin syystä minua on jo muutaman päivän kaivertanut se, että nuortenkirjallisuutta esitellään Louhi-nimisellä lavalla. En tiedä yhtään, miksi tällainen nimi on valittu, mutta otaksun sen liittyvän viime vuosien fantasiabuumiin. Kuitenkin: jos isot kirjailijat ovat Aleksis Kivessä, keskisuuret Mika Waltarissa, Eino Leinossa tai Katri Valassa, ruotsalaiset Edith Södergranissa tai Totissa (hänen koiransa mukaan) ja lastenkirjailijat Topeliuksessa, miksi nuortenkirjailijat eivät voisi olla Anni Swanissa?

Vaikka halli tuntuikin kaikkineen aika sekavalta, välillä kuljeksin siellä vain ympäriinsä onnellisena siitä, että niin monet ihmiset pitävät yhä kirjoja tärkeänä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti