Loppuvuonna ropisee niin paljon erilaisia kirjallisuuspalkintoja ehdokkuuksineen, että päivälehdetkään eivät tunnu enää vetävän kaikkia listoja. Se on tietysti harmi, koska palkintojen tärkeä tarkoitus on etsiä kotimaiselle kirjallisuudelle lisää julkisuutta.
Tuoko Finlandialle enemmän palstatilaa se, että palkinto on huomattavan suuri? Tietynlainen jännitys syntyy myös siitä, että palkinnon lopullinen valitsija ei ole sama raati, joka on asettanut ehdokkaat, ja lisäksi hän on yleensä julkisuudessa tunnettu henkilö toisin kuin raatilaiset.
Sofi Oksasen voitettua sekä Finlandia- että Runeberg-palkinnot raateihin näyttää pesiytyneen ajatus, että ehdollekaan ei ole syytä laittaa samoja teoksia. Jotain rajaa sentään. Ja onhan hienoa, että Suomessa ilmestyy vuosittain korkeatasoista kirjallisuutta monien palkintoehdokkuuksien verran.
Vaikka minun pitäisi nyt jäävätä itseni, sanonpa kuitenkin, että vierastan Rouva Huun Lastenkirjahyllyssä esittämää ajatusta, jonka mukaan Topelius- ja Lydecken-palkintoraadit jotenkin "korjaisivat" FJ-raadin linjauksia. Uskon nimittäin jokaisen palkintoraadin tekevän vakavaa ja totista työtä ehdokkuuksia harkitessaan ja nostan hattua kaikille raatien jäsenille, jotka hiki hatussa kahlaavat läpi kymmenittäin teoksia ja pohtivat vaihtoehtoja. En väheksyisi ammattilaisten ammattitaitoa, vaikka ulkopuolelle varmasti jää aina kirjoja, joiden poisjäänti näyttää virheeltä. Mutta erittäin hienoa on, että kun palkintoja on useita, saadaan esille suuri määrä huomionarvoisia kirjoja.
Finlandia-palkintojen parin viikon aikajana ehdokasasettelusta palkinnonsaajan julkistamiseen on kohtuullinen. Jaksavatko kaupatkaan pitää esillä Runeberg-, Topelius- ja Lydecken-ehdokaskirjoja kuukautta tai lähes kahta? Nykykäytäntö johtuu tietysti siitä, että suomalaisten kirjat ostetaan pääosin jouluksi, mutta silloin on kaupoissakin tilanahtaus pahimmillaan.
Entä sitten se itse palkinto? Runebergista saa sentään 10 000 euroa, mutta 1700 euroa näyttää nykyaikana säälittävän pieneltä summalta. Eikö mistään löydy sponsoria, jonka tuella nämä lastenkirjapalkinnot voisi hilata edes 5000 euroon? Yhden kuukauden taiteilija-apurahan suuruinen tuki on tietysti tyhjää parempi, mutta kun rinnalle on tullut 30 000 euron Finlandia Junior, palkinnot eivät ole missään suhteessa toisiinsa. Kuitenkin voittajakirjat voivat olla yhtä tasokkaita.
Tätä vuotta lukuunottamatta FJ-diktaattori on yleensä valitellut, että on vaikea verrata lasten- ja nuortenkirjaa toisiinsa ja valita niistä parempi. Yksi ratkaisuhan olisi jakaa palkinto kahtia, 15 000 kummallekin lajille. Kai tätä on jo mietittykin moneen kertaan. Sinänsä lanu-kirjallisuudelle on kyllä suuri voitto, että sen saama palkinto on yhtä suuri kuin aikuisten kirjojen.
Jos unohdetaan rahapuoli, suurin palkinto kirjailijalle on tietysti se, että hänen työnsä saa julkista arvostusta ja tunnustusta. Sen vaikutus on uskomattoman suuri epäuskon suossa taapertavalle tekijälle. Siksi oikein sydämestäni toivon, että uudet palkintoehdokkaat nauttisivat täysillä ja ottaisivat tilanteesta kaiken ilon irti. Ei teitä ole arvalla vedetty, kuten joku ehdokas veisteli. Asiantuntijat ovat tehneet valintansa ja ehdolle asetettujen kirjailijoiden työn jälki on painavaksi havaittu. Malja sille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti