Hesarissa oli jokunen päivä sitten Roope Lipastin uuden kirjan arvostelu. Kirja vaikuttaa sen perusteella erinomaiselta. Aina on syytä iloita, kun jotain teosta kehutaan, koska se nostaa samalla koko alaa.
Vähän kuitenkin oudoksutti, että kirja osallistuu Helsingin Sanomien esikoiskirjakilpailuun. Lipastihan on julkaissut aiemminkin useita opuksia, lähinnä kuitenkin lastenkirjoja.
Voiko tästä nyt vetää sellaisen johtopäätöksen, että vaikka joku olisi kirjoittanut 30 vuotta lastenkirjoja, hänen ensimmäinen AIKUISTENkirjansa voi yllätys yllätys voittaa esikoiskirjapalkinnon!
Jotenkin kummasti tämä herättää ajatuksen, että lasten- ja nuortenkirjat eivät ainakaan Helsingin Sanomien mukaan ihan oikeasti olekaan kirjoja. Ne ovat vasta niiden esiasteita, eräänlaisia harjoitustöitä.
Jos ne kuitenkin voitaisi luokitella kirjoiksi, niiden pitäisi tällä logiikalla saada Hesarissa oma esikoiskirjapalkintonsa.
Saman huomasin. Ärsyttävää.
VastaaPoistaMuistan, miten nuortenkirjoilla aloittanut Mikael Niemi jossain haastattelussa kummasteli, miksi kriitikot ja toimittajat kutsuvat hänen ensimmäistä aikuistenkirjaansa esikoisteokseksi, sehän oli vaikka kuinka mones.
Ei ymmärrä.
Ihan oikeasti jonkun tahon pitäisi kyllä perustaa vastapainoksi lanu-esikoispalkinto! En ainakaan ole huomannut, että sellaista jaettaisi nyt. Vuosittain saisi moni lahjakas uraansa aloittava lasten- ja nuortenkirjan tekijä silloin osakseen ansaitsemaansa huomiota. (Ja sitten kun voittaja tekisi kirjan aikuislukijoille, hip hei, hän varmaan saisi toisen esikoiskirjapalkinnon!)
VastaaPoistaAiheesta lisää täällä:
VastaaPoistahttp://grafomania.wordpress.com/