tiistai 5. kesäkuuta 2012

Miten meitä käännetään

Viikon takaisesta Kirjailijaliiton järjestämästä kääntäjäseminaarista ei jäänyt päässä pyörimään muuta kuin WSOY:n Leena Majanderin lausahtama totuus: jos kirjailija on kuudenkymmenen ja julkaissut kolmekymmentä kirjaa, joita ei ole käännetty muille kielille, ulkomainen kustantaja kysyy, miksi häntä pitäisi kääntää nyt. Joten ei sitten tarjotakaan.

Pitää olla nuori ja nätti eikä nimessä saa olla ääkkösiä eikä öökkösiä, jos mielii kansainvälisille vesille.

Kirjailijaliiton puheenjohtaja Tuula-Liina Varis kyllä ihmetteli äänen, miten Mika Waltaria ja Arto Paasilinnaa edelleen käännetään yhä uusille kielille. Ehkä heillä on sopivat nimet.

Kirja ei ole enää kirja vaan paketti, johon kuuluu koko rekvisiitta. Joskus tulee ikävä oikein vanhoja aikoja. Sitä kun luki iltasatua eikä edes tiennyt, kuka sen oli kirjoittanut, nuori vai vanha, elävä vai kuollut, suomalainen vai ulkomaalainen. Satu vei mennessään.

Sitä kirjalta yhä odotan. Viis muusta.


2 kommenttia:

  1. Ulkomailla asuvana mietin joskus, mikä Suomessa on kiinnostavaa. Miksi lukea suomalaisen kirjaa? Miksi suositella jollekin suomalaista luettavaa?
    Tai mitä kirjaa toivoisin käännettäväksi jollekin muulle kielelle? Jään miettimään.

    VastaaPoista
  2. Siinä onkin tuhannen taalan kysymyksiä. Aika lailla sattumaksi taitaa jäädä, mitkä kirjat käännetään. Jotain yleisinhimillistä niistä kirjoista tietysti täytyy löytyä, mutta kuka sen määrittelee? Ulkokirjalliset asiat tuntuvat nykyisin painavan kovasti. Mutta uskon toisaalta, että kirkkaimmat helmet löytävät ennemmin tai myöhemmin tiensä muualle maailmaan.

    VastaaPoista