torstai 9. elokuuta 2012

Luonnonmukaista mehiläishoitoa

Luonnonmukainen mehiläishoitaja pakkaa parhaaseen parveiluaikaan (juhannuksen jälkeen) laukkunsa ja lentää etelään. Vastoin kaikkia opaskirjoja hän ei leikkaa pesistä emokennoja eikä mitenkään estä parvien lähtöä.

Välimeren auringossa hän nauttii lämmön lisäksi hyviä ruokia ja juomia ja toivottaa mehiläisilleen mitä parhainta keskikesää Suomen sateessa ja paisteessa. (Myöhemmin on käynyt ilmi, että varsinkin sateessa.) Ja parville hyvää matkaa.

Palattuaan jossain vaiheessa heinäkuuta tyytyväisenä kotimaahan hän kurkistaa pesiinsä ja ihmettelee hiukan väen vähenemistä. Mutta on sitä vielä jäljelläkin, joten pari laatikkoa tyhjiä vahakakkuja on syytä lisätä mettispesiin hunajan keruuta varten.

Elokuun alun aurinkoisina päivinä hän linkoaa reilut parikymmentä kiloa kullankeltaista hunajaa, mutta jättää tietysti mehiläisille itselleenkin makusteltavaa. Luonnonmukainen mehiläishoitaja ei esimerkiksi linkoa kehiä, joilla on keskellä muutamakin sikiö, olkoon vaikka miten paljon hunajaa reunoilla. Linkoaminenkin vaatii työtä!

Luonnonmukainen mehiläishoitaja sanoo toisille:  älkää tehkö niin kuin minä teen, jos haluatte saada paljon irti pesistänne. Mutta jos haluatte vain nauttia näistä pikku kotieläimistä ja sen lisäksi täysin siemauksin kesästä ja teille riittää yksi purkillinen hunajaa viikossa, suosittelen!  



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti