lauantai 29. marraskuuta 2014

Pöhinää

Olen jo monta päivää aikonut kirjoittaa pöhinästä. Hassua, että tänään Hesarissa oli kolumni pöhinästä, joka tarkoittaa pönötyksen vastakohtaa. Minä olen ajatellut pöhinää ilmiönä, jota on ilmassa kuin alkuainetta. Jotain uutta on syntymässä.

Ja nyt ajattelen kirjoja, kuten tavallista, enkä parisuhteita. Minne olenkin nokkani syksyn aikana pistänyt ja mitä netistä lukenut, olen huomannut, että kirja-alan murros on alkanut herättää kunnon pöhinää. Kirjailijat puhisevat tietysti toisiaan tavatessaan siitä, kun eivät saa käsikirjoituksiaan kustannetuiksi eivätkä näe kirjojaan mainostettavan tai arvosteltavan missään lehdissä. Mutta nyt kirjailijaliitto sai uudeksi puheenjohtajakseen Jyrki Vainosen, joka puhkui valituksi tultuaan intoa edistää kirjailijoiden asioita Tuula-Liina Variksen jäljissä ja varmaan ihan umpihangessakin.

Pöhinään osallistuvat myös kustantamot: oli mukava lukea Kiiltomato.netistä WSOY:n Anna-Riikka Carlsonin kirjoitus, jossa hän vastasi kustantajien saamiin syytöksiin kaupallisuudesta, nimikemäärien vähentämisestä, makuloinnista ynnä muusta. Hänen mukaansa nyt pitäisi syytösten sijaan puolustaa lukemista, kirjastoja ja kirjallisuuden opetusta, ajaa kirjojen arvonlisäveron alentamista ja ostaa kirjoja. Ovatko ihmiset valmiita maksamaan sisällöstä - se on kohtalonkysymys. Niinpä. Jääkiekkomatsista maksetaan surutta ja elokuvaillastakin, mutta kirja ei saisi maksaa, vaikka yhden kirjan voi lukea moni ihminen ja sen voi lukea samaan hintaan uudelleenkin!

Kuulosti hauskalta, että Tammi on saanut ottaa yhä uusia painoksia Finlandia-voittajasta, Jussi Valtosen tiiliskiviromaanista He eivät tiedä mitä tekevät. Alkusyksystä painoon menneissä isojen kauppojen joululuetteloissa, joissa on mukana muutama kirjakin, ei tätä teosta näy. Siitä ei todellakaan odotettu myyntimenestystä. Voiton jälkeen koneet jauhavat lisää myytävää. Ja kyseessä on vielä Carlsonia lainatakseni hidasta luettavaa - se on niitä "tekstejä, joiden äärellä lukija haluaa viipyä pitkään".

Tämä on kirja-alassa kiehtovaa. Koskaan et etukäteen tiedä, miten jollekin kirjalle käy. Kirjailijaliiton syyskokouksessa yksi kollega oli syystäkin pahoillaan, ettei hänen edellistä nuortenkirjaansa arvioitu Helsingin Sanomissa. Niinpä se ei sitten myynytkään yhtä hyvin kuin sitä edellinen, joka oli arvioitu. Tiedä häntä - Tommi Kinnusen Neljäntienristeys ainakin nousi hyvän arvostelun jälkeen alkuvuonna myyntilistalle, jolla se keikkuu yhä lokakuussa. Kollegan mukaan minun saamani arvio Hesarissa 26.10. oli "lottovoitto". Ainakaan vielä ei ole tullut rahaa tilille, mutta tietysti olin tosi tyytyväinen huomiosta. Ei sitä liikaa saa.

Salla Simukka, maailmanmainetta Lumikki-trilogiallaan saanut nuorisokirjailija on julkaissut Facebookissa nuortenkirjahaasteen, jossa kehotetaan kehumaan uusia kotimaisia nuortenkirjoja ja suosittelemaan niitä omassa ympäristössä. Tämäkin pöhinä tapahtuu netissä, mutta toivottavasti siitä lentelee jotain savua myös fyysiseen maailmaan ja muutama kirja menee senkin ansiosta kaupaksi. Tällaista pöhinää lisää!