Vanha vuosi kirjoineen vaipuu hautaan.
Niinkö? Eivätkö kirjat elä tosiaankaan kuin syksystä jouluun?
Kyllä ne elävät.
Tarinat jatkavat elämäänsä kaikkien niiden ajatuksissa, jotka ovat ne lukeneet. Jos kaupat heittävätkin uutuuskirjat jo tulevan vuoden aikana alelaariin, ne voivat sieltäkin löytää jonkun silmiin. Ja kirjastoista, varsinkin niistä! Eikä unohdeta divareita, antikvariaatteja, joskaan niiden myynti ei enää ylety kirjailijan kukkaroon asti. Kirjasta maksetaan tekijänpalkkio vain kerran. Lainauskorvaus nykyisin sentään lainatuista.
Surullista kyllä, aika moni kirja kuitenkin katoaa ehtimättä edes kunnolla esittäytyä lukijoille. Jää varastoon, kun kaupat eivät arvioineet bestselleriksi. Elää hetken kustantajan nettisivuilla. Ja lopulta eikun murskataan. Ajan hammas on kova. Paperista olet tullut, paperiksi pitää sinun jälleen tulla.
Kirjoittaja sulkee menneen kirjavuoden ovet ja kuulostelee mielensä liikkeitä. Sukeutuuko siellä jo jotain uutta vai mitä hän on huomaavinaan? Ikään kuin hahmoja, jotka alkavat puhua.
Hän menee koneen ääreen ja avaa tyhjän ruudun eteensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti