maanantai 31. lokakuuta 2016

Jäljellä olevat kappaleet





Helsingin kirjamessujen paneelikeskustelussa, jossa puhuttiin kirja-alan murroksesta, kirjailija Antti Leikas kauhisteli kahden euron myyntipöytiä, jotka täyttivät osan messutilasta. Itse ajattelin, että parempi ostaa kahdella eurolla kuin jättää makuloitavaksi.

Enpä arvannutkaan, miten lähelle aihe tulisi minua jo messuja seuraavana päivänä. Tänään sain kustantajaltani WSOY:ltä kirjeen, jossa minulle tarjotaan ostettavaksi 3 e/kpl Kaksi sateenkaarta -kirjani loppuerää, jota on varastossa jäljellä 311 kpl, tai ainakin osaa siitä. Asia on ratkaistava parin viikon sisällä siitä huolimatta, että varastosaldo saattaa kirjeen mukaan vielä muuttua tarjous- ja alennusmyyntien myötä.

Kirja on heille rasite, josta on päästävä pikimmiten eroon. Ensimmäistä kertaa 50-vuotisella urallani joudun pohtimaan, lähetänkö kirjani makuloitavaksi. Se ilmestyi kaksi vuotta sitten eikä ole siis ehtinyt edes alennusmyyntiin. Se ei kuitenkaan enää liiku. Enpä yhtään ihmettele, kun sitä ei näekään missään. Siitä ei ole elinkaarensa aikana julkaistu ainuttakaan printtimainosta tai -esitettä. Olihan se sentään Topelius-palkintoehdokas, mutta silloinkaan kaupat eivät nostaneet sitä millään lailla esiin (ei ainakaan Bonnierin Akateeminen, vaikka se on kustantajan oma kauppa). Sain kirjasta ennakkoa 2000 euroa miinus verot, siinä oma osuuteni sen talouspuolesta.

Aloin miettiä, miten markkinoisin/lahjoittaisin 300 kirjaa kotoa käsin. Onhan meillä ennestään 6000 kirjaa Apis Antikvan nettikaupan hyllyissä ja omia melkein saman verran, mutta mistä otan neliöt monille kirjalaatikoille? (Karo Hämäläinen kertoi mainitussa paneelissa huvikseen laskeneensa, paljonko yhden kirjan säilytys maksaa hänen töölöläishyllyssään – ei ihan ilmaista sekään). Mieheni pelkää aika ajoin, että jonain päivänä lattiat pettävät.

Antikvaarisena nettikauppiaana tiedän, että kirjat eivät kuole koskaan. Eivät ainakaan kaikki. Ne ovat sitkeitä ja saattavat muutaman vuoden horroksen jälkeenkin herätä uudestaan henkiin.

Otanko siis kirjat takaisin kotiin? Jos en ota, tuntuu kuin hukuttaisin kontillisen eläviä kissanpentuja, joilla olisi vielä paljon edessään.

P.S. Mies on sitä mieltä, että ostetaan kirjat.


6 kommenttia:

  1. Osta! Kaksi sateenkaarta on todella hyvä kirja! Se ei vanhene. Kustantajan tyhmyyttä oli jättää mainostamatta sitä. Se on klasikko ja myös ajankohtainen: maahanmuutosta kertova. Minä ostin omia kirjojani myös kolmella eurolla, taisi vielä postimaksut tulla päälle, en muista. Kai niitä voi joskus yrittää myydä jossain joulumyyjäisissä. On rikollista, että sellainen kirja kuin Kaksi sateenkaarta uhataan makuloida! terveisin Mimmu

    VastaaPoista
  2. Kiitos upeasta rohkaisusta, Mimmu! Kiva kuulla, että sinäkin ostit. Minusta kaikkien kirjojen makulointi on yhtä rikollista kuin kirjaroviot. Mieluummin pitäisi järjestää vaikka jakelu kadunvarteen. Jos muuten antaa kustantajalle mahdollisuuden vielä yrittää alennusmyyntiä, onko sen jälkeen myöhäistä ostaa loppuerää itselleen? Onko kokemusta?

    VastaaPoista
  3. En ostanut koko loppuerää. Ostin muistaakseni 50 kpl kutakin (3 eri kirjaa), joten kustantajalle jäi parista kirjasta vielä varastokappaleita. En tiedä menivätkö heti makulointiin vai myytiinkö alella.
    Itselle ostettujen kappaleiden jälleenmyynnistä kuulin, että jos tuotto ei ylitä 1000 euroa niin ei mene veroja. Ei pelkoa että ylittäisi. Olohuoneen nurkassa ovat pakattuina alkon viinilaatikoihin. :-)Mimmu

    VastaaPoista
  4. Tämä on täysin käsittämätön toimintamalli ja myös lukijan kannalta masentava. Kirja jos mikä on sellainen esine, joka ei vanhene. Kiertoon sen voi minusta hyvin laittaa, silloinpa siitä pääsevät nauttimaan suuremmat joukot, mutta että makuloitavaksi... Pah.

    Noista lopuista olisi järkevää tehdä diili joidenkin koulujen kanssa, koska tuo olisi yläasteikäisille todella hyvä historian ja yhteiskuntaopin opiskelua tukeva kirja (sen lisäksi, että on laadukasta kirjallisuutta). Varmaan kouluillakin on tiukat budjetit, mutta noilla hinnoilla rahan ei luulisi enää olevan este... Mutta sitten taas tullaan siihen, että jonkun pitäisi niille kouluillekin markkinoida.

    Tarttuisipa joku tähän, tämä on tärkeä kirjoitus!

    VastaaPoista
  5. Kiitos, Laura. Ostin lopulta tässä vaiheessa puolet kirjoista, kun sopivasti sain Sanasto-korvauksia ko. kirjan viime vuoden lainauksista suunnilleen sen verran, että saan sillä satsin maksetuksi. Ja voinpa kertoa, että kolmasosa lähti jo itärajan taakse, missä tutut levittävät sitä niin kuin haluavat. Loppuja alan lahjoitella ensin joulumyyjäisiin arpajaisvoitoiksi. Tällainen on nykyisin siis kirjan kierto: ensin kirjoitat sitä pari vuotta, sitten onnistut vaivoin saamaan kustantajan, ihmettelet aikasi minne kirja katosi ja miksi sitä ei mainosteta muualla kuin netissä, viimein ostat kirjasta saamillasi roposilla varastossa makaavat kirjat ja lahjoittelet ne ympäriinsä. Markkina-aate ei saa määrätä sen kohtaloa!

    VastaaPoista
  6. Tiedoksi! Sain WSOY:ltä ilmoituksen, että loput 150 kpl tuhotaan tällä viikolla, ellen heti osta niitä. En pysty enempää ostamaan, joten makkeliksi siis! - Nyt menee kustantajasta maku. Ei edes alennusmyyntejä, suoraan vaan massaksi. Kaikki muut vaihtoehdot kai maksavat enemmän. Raha päättää kirjarovioista nyt. Toivottavasti niistä tulee edes lämpöenergiaa Porvooseen!

    VastaaPoista