perjantai 24. maaliskuuta 2017

Hurmoksen jälkeen perikato

Kirjaston pokkaritornista silmääni osui tyrmäävä otsikko: Lupaathan tappaa itsesi. Kävelin ohi, palasin takaisin ja lainasin kirjan, sillä alaotsikko vaati ehdottomasti perehtymistä: Kansan perikato kolmannessa valtakunnassa 1945.

Vuosi 1945 on minulle erityinen ja vaatii tutkimusretkille varmaan siksi, että synnyin keskellä Euroopan hävityksen kauhistusta, tosin jo taistelut päättäneessä Suomessa, mutta evakossa ruotsinkielisellä Pohjanmaalla Närpiössä. (Tack så mycket att du tog oss emot, jag älskar dina tomater!) 

Kirjan hirvittävä otsikko täytyy jollakin lailla järkeenkäyvästi selittää. Olen kyllä lukenut, että Saksassa tehtiin keväällä 1945 lukuisia itsemurhia, mutta vasta tämä Florian Huberin kirjoittama kirja avasi silmäni näkemään niiden laajuuden ja kauhistuttavuuden. Onneksi se myös selittää niin pitkälle kuin on mahdollista, miksi tällaista tapahtui saksalaisille, jotka silmissäni ovat aina olleet järkevyyden perikuvia.

Kaiken takana on tietysti Hitlerin valtaannousu ja siihen liittynyt hurmos, joka katkaisi Versaillesin häpeärauhan ja 20-luvun laman aiheuttaman apatian. Vasta taistelujen tauottua, joillakin vuosia tai jopa vuosikymmeniä sodan jälkeen, ihmisille alkoi hahmottua, että he olivat eläneet kaksitoista vuotta Hitlerin synnyttämässä lumouksessa. Kansa oli sokaistunut propagandasta, joka perustui valheisiin ja vaikenemiseen. Vaikka todellisuus ei vastannut puheita, mitään ei kyseenalaistettu.

Nuoret saivat itselleen Hitleriltä arvot, jotka tekivät heidän elämästään mielekkään. Menestysten huuma kohotti heidät harmaan arjen yläpuolelle. Kun perikato tuli, mitään ei jäänyt jäljelle - paitsi  "syyllisyys osallisuudesta, häpeä pois katsomisesta, viha muita ja itseä kohtaan, pelko kostosta ja väkivallasta, suru menetyksestä, epätoivo edessä olevasta tyhjyydestä".

Mustissa tunnelmissa ja erityisesti Neuvostoliiton koston pelossa ajauduttiin perhekunnittain itsemurhiin. Niistäkin vaiettiin sodan jälkeen, vaikka niitä tehtiin kymmeniä tuhansia. Kaaoksen keskellä ei tarkkoja lukuja pystytty selvittämään, mutta pelkästään Demminin pikkukaupungissa raportoitiin  eri laskujen mukaan 700-1000 "laajennettua itsemurhaa", joissa vanhemmat surmasivat myös lapsensa.

Propaganda on pelottava, hengenvaarallinen ase, jota käytetään maailmassa yhä. Seuraavaksi aion lukea aiheesta poikani  Joonas Pörstin kirjan Propagandan lumo, joka ilmestyy 1.4. Teoksen kustantamana. Esimakua kirjasta voi saada Yle Puheen ohjelmasta 28.3. klo 13 alkavassa suorassa lähetyksessä.






8 kommenttia:

  1. Kiitos kummastakin kirjavinkistä!! Minua on myös kiinnostanut ja pohdituttanut 2 maailmansodan jälkeinen aika Euroopassa & Japanissa, eli 40-luvun loppupuoli. (Mitä opimme tästä?)
    Viktor Klempererin päiväkirjat vuodesta 1933 vuoteen 1945 olivat myös mielenkiintoista luettavaa. Miten välttää se, ettei historia jossain toisessa muodossa toistu ja miten väistää manipulointia jne.
    Aina ajankohtaista.
    Ei ehkä kevein mutta keväisin terveisin Mimmu

    VastaaPoista
  2. Minäkin luin tarkkaan nuo Klempererin päiväkirjat. Ja etsin Joonakselle valmiiksi hänen työtään varten kohdat, joissa K. analysoi kolmannen valtakunnan kieltä. Aika traagista, että hän sitten jäi kommunistihallinnon alle - mutta se tuntui juutalaisprofessorista varmaan kohtuulliselta Hitlerin jälkeen!!

    VastaaPoista
  3. Niin, ja onhan yöpöydälläni pinossa myös Katarina Baerin juuri palkittu teos He olivat natseja. Tämä aihe askarruttaa nyt varmaan syystä, kun yrittää hahmottaa sitä oikeaa totuutta!

    VastaaPoista
  4. Klempererhän aikoi kirjoittaa kirjan kolmannen valtakunnan kielestä mutta ilmeisesti jäi tekemättä / kokoamatta vai onko jossain? Mieleeni jäivät myös sodan loppupuolella kerrotut vitsit: "Hanki 10 uutta jäsentä niin saat erota puolueesta. Hanki 20 uutta jäsentä, niin saat todistuksen ettet ole koskaan kuulunutkaan puolueeseen." Nyt en kyllä ihan varma ole, oliko tuo Klempererin päiväkirjasta.
    t. Mimmu

    VastaaPoista
  5. Wikipediasta löytyy tieto, että hän julkaisi kielitieteellisen kirjan 1947, mielestäni juuri tästä aiheesta. Teki varmaan hyvää hänelle saada se julki!

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Klempererin vuonna 1947 julkaisema Lingua Tertii Imperii on käännetty englanniksi (The Language of the Third Reich: A Philologist's Notebook). Se on upea teos, jonka luin tarkkaan ja jota käytin yhtenä lähteenä omassa kirjassani. Kirja avaa ymmärrystä siihen, miten puhutun ja kirjoitetun kielen avulla saadaan ihmiset toimimaan automaattisesti propagandistin haluamalla tavalla. Suosittelen propagandasta ja kielestä kiinnostuneille.

    VastaaPoista
  8. Tämä täytyy lukea! Jos vielä löytäisi saksaksi. Huomasinkin kirjaasi selatessani tänään, että Klemperer on yksi tärkeä lähteesi. Hänen tarinansa on kyllä hurja, ja kaiken keskellä teki tutkimusta! Mutta ehkä juuri se auttoi henkisesti pysymään tolpillaan.

    VastaaPoista