Nostalgiaa

Vietin eilen mukavan iltapäivän kuvittaja Salli Parikan kanssa. Nostalgiaosuutta oli menneiden muistelu, jonka kirvoitti unkarilaisesta nettiantikvariaatista keväällä löytämäni piraattiversio 70-luvun lastenkirjoistamme Jukka käy kaupassa ja Jukka päiväkerhossa. Kirjassa ei mainittu ollenkaan kuvittajaa, kustantajaa eikä ilmestymisvuotta! Sen sijaan siinä oli suomalaisen kustantajan virallisen näköinen copyright-merkintä. Aika hauskaa, että me tekijät saimme tietää asiasta sattumalta vasta nyt vuosikymmenten jälkeen. Annoimme anteeksi, kun muutakaan emme voi - mutta vain koska kyse on Unkarista. Nähtävästi kirja on mennyt sinne Saksan kautta, koska Hänssler-Verlag julkaisi noista kahdesta kirjasta samanlaisen yhteisniteen 1970-luvun lopulla. Onhan oikeastaan aina kumouksellista, että kommunistisessa Unkarissa on julkaistu kristillinen lastenkirja! Ellei kirja nyt sitten ole tuoreempi. Mutta kustantajan puuttuminenkin kertoisi siitä, että kirja on tehty salaa, ties missä nyrkkipainossa.

Salli esitteli upeita uusia töitään. Hänellä on menossa Marvi ja Merja Jalon kanssa hauska koirakirjasarja Murren koirakoulu. Sallin koirat pehmentävät aina koiranystävän sydämeni. Varsinainen kulttuuriteko on pohjoissaamen aapinen, joka ilmestyi viime vuonna kaikessa hiljaisuudessa. Áppes - Min meahci máidnasat olisi totisesti ansainnut enemmän mediahuomiota. Salli on perehtynyt kuvitukseen tarkasti, kuten aina, ja käynyt Lapissa tutkimassa myös luontoa, että se olisi piirroksissa aitoa. Kirjasta oli otettu aluksi niin varovainen painos, että toinen painos piti ottaa saman tien. Luulisi tällaisella aapisella olevan käyttöä muuallakin kuin pohjoisen kouluissa. Kirjaa selatessani opin heti, että koulu on saameksi skuvla ja sisään sisa. Jotain tuttua?

Keskikesä

14.7.2011 
Ajoimme maalle. Maistelimme vadelmapensaista ensimmäisiä punaisia marjoja. Meri, 9 vuotta, huudahti: "Katso, mummo, puussa on mehiläispesä!"  Totta vieköön, omenapuussa köllötti ruskea mehiläisparvi. Ei kun suojahaalari päälle ja ottamaan parvea kiinni. Se vaati kottikärryt, uuden pesälaatikon, sahan ja muovituolin, jonka päältä pääsin sahaamaan ison oksan irti.  

Ravistelin karkulaisjengin laatikkoon. Se hyväksyi  nopeasti uuden kotinsa ja pääsi illansuussa tyytyväisenä uuteen paikkaan puutarhaan. Minäkin sain lopulta hypätä järveen huuhtoutumaan ja nauttia tulokahvit. 

Päättelin, että pesässä on ahdasta, ja linkosin seuraavana päivänä täyteen kerätystä laatikosta 14 kiloa hunajaa. Ensimmäisen lusikallisen maistaminen on mehiläishoitajalle vuoden kohokohtia. Onko mitään täydellisempää kuin alkukesän kukkien mesi? 

17.7.2011 

Syyskuun 1. päivänä ilmestyvän uuden kirjani kansi näkyy nyt netin ennakkomainoksissa. Tässä vaiheessa voisi siis järjestää kannen julkistamistilaisuuden! Anna Emilia Laitisella on herkkä, omaperäinen tyyli ja pidän kovasti hänen värimaailmastaan. "Kaukana omalta maalta" velloo vielä välillä mielessäni, lauseet kertautuvat ja henkilöt puhuvat, mutta onneksi eivät enää uusia repliikkejä, koska kirja on jo painossa. Tässä vaiheessa kaikki on siltä osin jo kiveen hakattua.