Kyselin Saralta, millaiset asiat olivat vaikuttaneet hänen päätökseensä. Hän sai koulussa hyvää palautetta kirjoituksistaan, joten pyysin häntä kertomaan tapahtumista ihan paperille (tai no, nykyäänhän kirjoitetaan tietokoneelle). Tarkoitukseni oli ottaa hänen kertomastaan faktoja kirjaan, mutta teksti oli sellaisenaan hauskaa ja elävää. Miksi minä kirjoittaisin sitä uudestaan? Mehän teemmekin kirjan yhdessä!
Tarina alkoi kasvaa kuin itsestään. Päähenkilön nimeä pohdimme pitkään, kunnes päädyimme Pinjaan. Sara loi hänen ympärilleen muun henkilögallerian ja antoi jokaiselle hahmolle nimen. Tapahtumat olivat tosia, tai ainakin melkein. Käytimme taiteilijan vapautta. Välillä meni kuukausia, ettei juttu edistynyt, mutta sitten taas jatkoimme. Täydentelin itse aukkopaikkoja ja pyysin Saraa kertomaan siitä ja siitä tilanteesta. Annoimme mielikuvituksenkin lähteä välillä laukalle.
Kun tarina tuntui parin vuoden kuluttua valmiilta, lähestyin kustantajia ja saimme erittäin myönteistä palautetta, mutta emme lopullista kustannuspäätöstä. Vegaanilapsi ei näyttänyt kyllin myyvältä aiheelta. Tällä hetkellä kustantamot lisäksi pursuvat korona-aikana kirjoitettuja käsikirjoituksia. Eipä hätää, lasten ja nuiortenkirjailijoiden VaLas-kollektiivi otti meidän siipiensä - tai paremminkin eviensä - suojaan, ja saimme alan parhailta ammattilaisilta hyväksynnän julkaisulle. Kirjaan tulee VaLas-logo laadun merkiksi, ja kustantaja on oma yritykseni Apis.
Salli Parikka Wahlberg piirsi kirjaan kansikuvan ja muutaman suloisen koiranpennun. Leena Seppänen suunnittelee ulkoasun, ja syyskuun lopussa kirjan pitäisi olla käsissämme.
Vähän kuin esikoistaan odottaisi!
