Esikoiskirjapalkinnot

Hesarissa oli jokunen päivä sitten Roope Lipastin uuden kirjan arvostelu. Kirja vaikuttaa sen perusteella erinomaiselta. Aina on syytä iloita, kun jotain teosta kehutaan, koska se nostaa samalla koko alaa.

Vähän kuitenkin oudoksutti, että kirja osallistuu Helsingin Sanomien esikoiskirjakilpailuun. Lipastihan on julkaissut aiemminkin useita opuksia, lähinnä kuitenkin lastenkirjoja.

Voiko tästä nyt vetää sellaisen johtopäätöksen, että vaikka joku olisi kirjoittanut 30 vuotta lastenkirjoja, hänen ensimmäinen AIKUISTENkirjansa voi yllätys yllätys voittaa  esikoiskirjapalkinnon!

Jotenkin kummasti tämä herättää ajatuksen, että lasten- ja nuortenkirjat eivät ainakaan Helsingin Sanomien mukaan ihan oikeasti olekaan kirjoja. Ne ovat vasta niiden esiasteita, eräänlaisia harjoitustöitä.

Jos ne kuitenkin voitaisi luokitella kirjoiksi, niiden pitäisi tällä logiikalla saada Hesarissa oma esikoiskirjapalkintonsa. 

Puhdistuslennon päivä

Ilman lämpötila on varjossa vain viisi kuusi astetta, mutta pesäaukolla käyvät tunnustelijat toteavat, että se riittää, sillä auringonpaiste tuo tarvittavan lisälämmön. Sieltä tullaan hiiri- ja lumiesteiden takaa luonnon pakottamana, yksi kerrallaan ja joukolla, ja kakataan valkoinen hanki pieniä ruskeita läiskiä täyteen. Muutama uuvahtaa matkalle elämäntehtävänsä täyttäneenä, valtaosa palaa takaisin kotipesään ahkeroimaan uusissa haasteissa. Monen kuukauden pimeys talvipallossa on ohi, yhteiskunta tuotu pakkasten läpi elävänä kevään ihmeeseen.

Paju nostaa oksiaan kohti sinistä taivasta ja sen valkoiset kissat ovat lupausta täynnä. Kohta me kukimme! Emon sopii aloittaa muniminen, pian saadaan siitepölyä.

Näin se alkaa, kevät.