torstai 15. syyskuuta 2022

Kirjailijan onni

 Kirjailijan onni on kirja lukijan kädessä.

Sen vastakohta on kirja pakkauslaatikossa.

Viime keväänä olohuoneemme nurkissa piileskeli kuusi ruskeaa kirjalaatikkoa. Ne yrittivät olla mahdollisimman huomaamattomia, mutta kyllä ne pistivät silmääni aina kun kävelin niiden ohi. Ja useimmiten äänettömästi huokaisin: taidatte jäädä noille sijoillenne, ei kukaan enää välitä viime vuosina ilmestyneistä kirjoista. Uutta pukkaa koko ajan.

Kolme kirjalaatikkoa sisälsi isoäidistäni Aura Latvuksesta ja hänen veljestään Väinö Hoikasta kertovaa Viipurista Parikanniemeen -kirjaa. Olin joutunut ostamaan niitä ennakkoon huomattavan määrän kustantajalta, ennen kuin se pystyi koronakurimuksessa painattamaan teoksen. Markkinointi oli kuitenkin pysähtynyt kuin seinään.

Tänä kesänä viimein esitettiin Oronmyllyn kesäteatterissa usean vuoden odotuksen jälkeen näytelmä Hiekkaan piirretty. Sen päähenkilö on tämä samainen isoäitini Aura. 

Keksin kysäistä leirikeskuksesta, kiinnostaisiko heitä myydä esitysten yhteydessä kirjaani. Ehkä jotkut katsojista haluaisivat lukea sen.

Ja sielläpä heräsikin kiinnostus! Jokaisesta myydystä kirjasta ropisisi puolet Oron kassaan. Minäkin saisin takaisin juuri sen mitä olin niihin sijoittanut (plus verot). 

Näin katosi puolet olohuoneen laatikoista. Tällä hetkellä en tiedä, tuleeko Orolta vielä jotain takaisin, mutta ei ainakaan paljon. 

Toinen puoli kirjalaatikoista sisälsi lapsenlapseni Sara Kronholmin kanssa kirjoittamaani lastenkirjaa Ihan vege ja parrakas Sulo. Niitä oli vielä jäljellä lähes kaksisataa ja mietin, että ehkä joku tuttu opettaja ottaisi niitä ilmaiseksi luokalleen. Näinhän jakelin loppupainoksen edellisestä nuortenkirjastani Kaksi sateenkaarta, jonka WSOY olisi muuten makuloinut.

Hain kuitenkin keväällä pienkustantajana (Kustannus Apis) ihan periaatteen vuoksi kirjalle vähälevikkisen laatukirjallisuuden ostotukea, jonka saajaksi valtion taidetoimikunta valitsee muutamia satoja viime vuoden kirjoja. Listalle pääsy tarkoittaisi, että kirjastot voisivat valita siitä hyllyihinsä teoksia valtion piikkiin.

Syyskuun ensimmäisenä päivänä tuli tilaus, jota luin epäuskoisena moneen kertaan. Oliko siinä painovirhe? Ihan vegeä oli tilattu peräti 154 kpl. Ja marraskuussa saattaisi tulla vielä pieni lisätilaus.

Kirjailijakumppanini Saran kanssa toimitimme ruskeat kirjalaatikot postiin. Olohuoneessa on nyt oudon tyhjää. Nurkassa luuraa vain kourallinen kirjoja kuin ihmetellen, minne kaverit ovat kadonneet.

Olen näkevinäni nuo kirjat jo lukijoiden käsissä. Tällaista onnea toivon kaikille tänä syksynä kirjoja julkaiseville!

maanantai 7. maaliskuuta 2022

Kuusi voittajaa

 


Olihan melkoinen yllätys, että Ihan vege ja parrakas Sulo, jonka kirjoitin yhdessä lapsenlapseni Sara Kronholmin kanssa, pääsi Lasten LukuVarkaus-palkinnon finaaliin kuuden kirjan joukossa. Tämä Varkauden kaupungin ja Stora Enso Oyj:n palkinto on perustettu vuonna 2001, ja finaaliin valitaan 3-6 -luokkalaisille lapsille suunnattuja kirjoja. Palkinnon suuruus on 3500 euroa.

Toinen yllätys seurasi, kun näin näiden kuuden kirjan kustantajat: Kumma, Apis, RanRan, Tammi, Sopuli, Kvaliti. Kuinka monesta et ole aikaisemmin kuullut hiiskaustakaan? Sattumoisin olin itse juuri tutustunut RanRaniin ja Sopuliin, koska ne kuuluvat Apiksen ohella VaLas-kollektiiviin. Ja toki ainakin RanRan on ennenkin ollut palkinnoilla.

Moni varmasti miettii, että valintaraati on käyttänyt työssään järeitä lapioita kaivaessaan esille tuntemattomien pienkustantajien tuotteita. Eihän niistä ole syksyn kirjakilpailuissakaan kuultu mitään. Kuinka ne voisivat nyt sitten nousta 50 kirjan joukosta vuoden 2021 parhaiksi kotimaisiksi lastenromaaneiksi?

No, Finlandia Junior -kisaan eivät pienet kustantajat rohkene tuotteitaan kaiketi lähettääkään, kun sekä painokset että budjetit ovat pieniä. Ei olisi mitä myydä, jos kysyntä äkkiä hetkeksi räjähtäisi, eikä budjetissa ole varoja isoihin ja kalliisiin lehtimainoksiin, jotka ehdokkuudesta seuraisivat. Tästä johtuen Finlandiasta on tullut suurten tai korkeintaan keskisuurten kustantajien kilpailu.

LukuVarkaus on kaikkien kisa. Varkauteen ei tarvitse lähettää muuta kuin kymmenen kirjaa, ja nekin vasta sitten, jos saa ehdokkuuden. En tiedä, tutkiiko aikuisten ammattilaisten muodostama esiraati ensin kustantajien nimiä ennen kuin lukee kirjat. Toivottavasti ei.

Kaikki ehdokkaat ovat kyllä julkaisseet isoillakin kustantajilla ja useimmat olleet ehdolla muillekin palkinnoille (meidän lisäksemme Helena Immonen, Sari Peltoniemi, Mike Pohjola, Katariina Romppainen ja Maami Snellman). Eri syistä viime vuoden kirjat ovat päätyneet pienille kustantajille. Tämä on signaali kustannusmaailman muutoksesta.

Hatunnosto joka tapauksessa esiraadille ja tsemppiä luku-urakkaan koululaisille, jotka valitsevat kesäkuussa julkistettavan voittajan. Itse koen, että nämä kaikki kuusi kirjaa ovat jo nyt voittaneet. Kirjalle on tärkeintä tulla nähdyksi ja luetuksi. Meidät on nähty!