sunnuntai 26. joulukuuta 2021

Suussa sulavaa

Kun tyttärentyttäreni Saran kanssa kirjoitimme Ihan vege ja parrakas Sulo -kirjaa, en tullut ajatelleeksi, että monissa muissakin kirjoissa ruualla on keskeinen merkitys. Mielessäni häilyi kyllä kauan sitten lukemani kirjan nimi, Pöytään ja vuoteeseen. Että ei varmaankaan oltu ensi kertaa asialla.

Hämmästelin kuitenkin, kun joulun alla hotkaisin (!) kahden Valas-kollegan uutuudet, Mervi Heikkilän kirjan #Hämärtäjät ja Katariina Romppaisen #Juho Jupiter Juusolan. Varsinkin jälkimmäisessä ruoka määrittelee jatkuvasti tapahtumien kulkua.

Tässä tapauksessa se johtuu kyllä pitkälti siitä, että Juholla on laktoosi-intoleranssi. Se vie Juhon välillä hulvattomiin tilanteisiin. Maito aiheuttaa riipaisevia ongelmia, mutta joskus myös ratkaisee niitä.

Hauskasta kirjasta ei puutu vauhtia eikä eikä villejä käänteitä, mutta tekijä on tuonut siihen myös elämän syviä sävyjä: Juho kokee kiusaamista ja käy kaiken keskellä läpi suurta surua.  

Mervi Heikkilän Hämärtäjät-kirjassa syödään ainakin pitsaa, karkkia, voisilmäpullia, mansikkatuuttia, lettuja ja paistettuja kananmunia ja juodaan appelsiinimehua, vettä, kokista ja kaakaota. Mutta ennen kaikkea ruokaa katoaa jääkaapista: käykö sitä hamstraamassa päähenkilön Joonan mystisesti kadonnut sisar Lari vai kuka ihmeessä?  

Heikkilä yhdistää taitavasti fantasiaa realistiseen kerrontaan, ja luonnonsuojelu paljastuu keskeiseksi tekijäksi monivaiheisiin tapahtumiin. Joona ja hänen kaverinsa Topi näkevät, että kaikki ihmiset eivät ole niin hyviä kuin päältä näyttää. Jännittävä kokemus pojille on myös softaaminen, kun he pääsevät ensi kertaa mukaan pelaamaan Topin isonveljen kanssa. 

Mutta kuuma kaakao on lopulta lääke kaikkeen.

Ennen joululahjaksi saamani  Meri Valkaman teosta Sinun, Margot, lukaisen välipalaksi de Windin kirjan Pääteasema Auschwitz. Ihan hyvä palauttaa mieleen, että maailmassa voidaan myös tapella murusesta akanaista leipää.