tiistai 25. elokuuta 2020

Kustantajatko porskuttavat?

 Olipas Antti Majanderilla yllättävä otsikko Hesarissa tässä männäviikolla. Itse kun olin tuumaillut, että asia on ihan päinvastoin.

Antikvariaatin pitäjänä olen kyllä huomannut, että ihmiset lukevat nyt entistä enemmän, mutta koska myyn vanhoja kirjoja, se ei sada kustantajien laariin. Oma käsikirjoitukseni "Viipurista Parikanniemeen" on ollut helmikuusta asti  julkaisuvalmis, mutta kustantaja empii yhä, milloin sen päästäisi ulos, koska "varastoon ei kannata tehdä kirjoja". Tämä pienkustantaja näet menetti koronan vuoksi yhdeksän isoa kesätapahtumaa, joissa se normaalisti olisi markkinoinut kirjojaan juuri sopivalle kohdeyleisölle.

Kirjojen kustantaminen ei ole saanut valtion maksamaa yritystukea siitä yksinkertaisesta syystä, ettei sitä ole edes haettu. Yllättäen kirjamyynti ei olekaan noin yleisesti ottaen kärsinyt viruksesta. Vuoden alkupuolella se jopa kasvoi peräti 11 prosenttia. Erityisesti lapsille on keväällä luettu paljon, kun perheet ovat joutuneet piileskelemään kotioloissa, mutta myös aikuiset ovat viihtyneet kirjojen parissa, varsinkin kun niitä on voinut lukemisen sijaan kuunnella entistä enemmän ja lukea myös sähköisiltä alustoilta - lähtemättä kaupoille.

Siinäpä se! Kirjakaupat ovat entistä enemmän hätää kärsimässä. Ihmettelen myös jatkuvasti, mistä ihmiset saavat tietää uusista kirjoista, jos ne eivät saa Hesarissa sivun esittelyä  tai pääse jollekin Helmet-listalle tai bloggaajien suosioon. 

Sain äskettäin ison erän lisää kirjoja myyntiin tuttavalta, joka tyhjensi ja järjesteli kirjahyllyjään.  Purkaessani laatikoita ällistyin vähän väliä: onko tuollainenkin kirja ilmestynyt? Kuvittelen sentään seuraavani alaa, mutta huomasin, että varmaankin 90% ilmestyvästä kirjallisuudesta menee minulta kokonaan ohi. 

Voi miten ihana se Vuoden kirjat -luettelo olikaan! En todellakaan jaksa kahlata netistä läpi kaikkien kustannusyhdistyksen jäsenten kirjailmoituksia. Kyllä niiden pitäisi löytyä yhdestä keskitetystä paikasta ja mieluiten myös printtinä, ettei tarvitsisi aamusta iltaan tuijottaa ruutua.