Edessä tyhjä ruutu

Vanha vuosi kirjoineen vaipuu hautaan.
Niinkö? Eivätkö kirjat elä tosiaankaan kuin syksystä jouluun?

Kyllä ne elävät.
Tarinat jatkavat elämäänsä kaikkien niiden ajatuksissa, jotka ovat ne lukeneet. Jos kaupat heittävätkin uutuuskirjat jo tulevan vuoden aikana alelaariin, ne voivat sieltäkin löytää jonkun silmiin. Ja kirjastoista, varsinkin niistä! Eikä unohdeta divareita, antikvariaatteja, joskaan niiden myynti ei enää ylety kirjailijan kukkaroon asti. Kirjasta maksetaan tekijänpalkkio vain kerran. Lainauskorvaus nykyisin sentään lainatuista.

Surullista kyllä, aika moni kirja kuitenkin katoaa ehtimättä edes kunnolla esittäytyä lukijoille. Jää varastoon, kun kaupat eivät arvioineet bestselleriksi. Elää hetken kustantajan nettisivuilla. Ja lopulta eikun murskataan. Ajan hammas on kova. Paperista olet tullut, paperiksi pitää sinun jälleen tulla.

Kirjoittaja sulkee menneen kirjavuoden ovet ja kuulostelee mielensä liikkeitä. Sukeutuuko siellä jo jotain uutta vai mitä hän on huomaavinaan? Ikään kuin hahmoja, jotka alkavat puhua.

Hän menee koneen ääreen ja avaa tyhjän ruudun eteensä.

Ehdokkuuspalkinto

Hauska yllätys toissapäivänä, kun poikani soitti nähneensä netistä, että olen Topelius-palkintoehdokas. Yle oli kuulemma julkistanut asian vuorokauden etuajassa, joten kustantajakaan ei ehtinyt varoittaa etukäteen.

Mukavaa että tällaisillakin uutisilla on nykyisin kiire. Sosiaalinen media näytti taas mahtinsa. Kun lokakuussa Hesarin arvion jälkeen FB:n kirjailijasivullani poikkesi yli 1300 vierasta, nyt siellä on käynyt jo kuta kuinkin saman verran - vaikka Hesari vaikenee toistaiseksi kuin muuri tällaisista pikku-uutisista.

Julkisuus ei todellakaan tee nyt kirja-alalle pahaa. Ehdokkuus on kirjailijalle jo palkinto, tästä olemme kollegoiden kanssa samaa mieltä.

Onnea siis kaikille muillekin Topelius- ja Lydecken-ehdokkuuspalkinnon saaneille! Heihin voi tutustua vaikka Grafomania-sivustolla:

https://grafomania.wordpress.com/2014/12/08/topelius-ja-arvid-lydecken-ehdokkaat-2/