Laura Pörsti kirjoittaa esikoisteoksessaan Viimeinen vuosi (Gummerus 2021) vaatteista, mutta mikä maailma niiden takaa avautuukaan! Elämä, syntymä ja kuolema ja kaikki mitä niiden väliin mahtuu.
Kyse on tietokirjasta, mutta faktoja vaatteista, niiden syntymisestä, elinkaaresta ja häviämisestä on jaettu sopiviin väleihin niin taidokkaasti, että välillä tuntuu kuin lukisi paremminkin jännityskertomusta. Kuolema ulottaa näkymättömän varjonsa niin pohjalaiseen rintamamiestaloon kuin Pariisin kortteleihinkin. Ei silti, kyllä bangladeshiläiset halpisvaatteet arveluttavat minua nyt jos mahdollista entistä enemmän. Viimeinen vuosi ravistelee punnitsemaan arvoja.
Paikka paikoin mieleeni nousee Anna Kortelaisen tai Merete Mazzarellan tyyli analysoida asioita ja lainata lähteitä, mutta Laura Pörsti uskaltaa mennä heitäkin rohkeammin sisimpänsä syövereihin. Hänen sormenpäänsä ovat herkistyneet muullekin elämälle kuin kankaiden pintatuntumiin.
Kieli on kaunista ja soljuvaa, ja niukastikin käytettynä sillä voi ilmaista paljon.
En tiedä, olisinko koskaan törmännyt tähän kirjaan, ellei sen kirjoittaja olisi miniäni. Nykyisin on vaikea löytää uusia kirjoja edes kaupasta tai ylipäänsä tietää niiden olemassaolosta. Mutta nämä rivit kirjasta Viimeinen vuosi olisin kirjoittanut sen luettuani joka tapauksessa, vaikken koskaan olisi törmännyt Laura Pörstiin, tai mikä hänen nimensä sitten olisi ollutkaan.
