Vuosien vieriminen yhä nopeammin on tässä elämänvaiheessa kaikilla ikäisilläni ihmetyksen aiheena. Mihin ne oikein juoksevat? Tätä olen taas kerran ihmetellyt, kun olen katsellut tuoreita ja vähän vanhempia papereitani.
Olen elämäni aikana tehnyt aika monta kustannussopimusta. Se on tietysti joka kerta ollut uusi ja ihmeellinen asia. Jotain on tullut valmiiksi ja saanut hyväksynnän.
Nyt tunnen olevani suorastaan ihmeen edessä. WSOY:n kanssa tein ensimmäisen kustannussopimuksen vuonna 1965. Kustantamo sijaitsi Bulevardilla arvokkaassa talossa, mistä se on sen jälkeen jokusen kerran muuttanut. Omistajatahokin on vaihtunut, mutta itselläni on vanha nuoruudenrakkaus säilynyt. Esikoiskirjani Saviminä julkaistiin saman tien kun sopimus tehtiin, syksyllä 1965.
Tällä viikolla olen tehnyt WSOY:n kanssa (vielä yhden) kustannussopimuksen. Nuortenromaani, jonka nimi on vielä hakusessa, ilmestyy vuoden päästä syyskuussa. Näiden kahden kirjan ilmestymiselle tulee väliä tasan 60 vuotta.
Ranskalainen nobelisti Annie Ernaux onn kirjoittanut teoksen Vuodet, mihin hän on kirjannut pieniä ja suuria sattumuksia vuosiensa varrelta. Kaikki vuodet jättävät meihin jälkensä. Kaksikymppisen ja kahdeksankymppisen näköalat elämään ovat tietysti erilaisia, mutta kummasti meissä kaikissa asuu iästä riippumatta aina se ihmettelevä nuori minä.
Malja elämälle!
