Kaukana omalta maalta näytti nettikauppojen mainoksista päätellen ilmestyneen viikon alkupuolella sähkökirjana. Senhän piti "oikeasti" ilmestyä jo 1.9. Kun mitään käsin kosketeltavaa ei alkanut näkyä eikä kuulua (vaikka läheiseni kävi kysymässä kustantajan kirjakaupastakin), päätin loppuviikosta tiedustella kustannustoimittajaltani, onko painossa ongelmia. Ei ole - hän oli saanut kirjan jo viikko sitten! Ja painettukin se on kuulemma aika päiviä. Ällisteltävää siis riittää.
Tutkimattomia ovat kirjojen tiet. Olen itsekin ollut pitkään kustantamoissa työssä, mutta ymmärrän että tilanne on helpommin hallittavissa, kun kirjoja ilmestyy vuodessa vain muutama ja osa varastosta on kustantajan omassa talossa. Ison kustantajan logistiikka näyttää olevan vähän hankalammin hoidettavissa. Luulisi kuitenkin olevan kaikkien edun mukaista, ettei tuote unohdu painon uumeniin.
Odotellaan, odotellaan. Ja odoteltaessa voidaan miettiä sähkökirjan olemusta. Kuulin, että Amazon myisi Amerikassa jo yli puolet kirjoista sähköisessä muodossa. Siihen kai meilläkin ollaan hiljalleen menossa. Ystäväni, joka on töissä muutaman tuhannen kilometrin päässä, ilmoitti juuri Facebookissa lukeneensa kirjani sähköisenä - lähes yhdeltä istumalta.
Kirjan tuottama elämys on tietysti tärkeintä, ja kaiketi sen elämyksen voi saada paperia hypistelemättäkin. Kun itse olen nelivuotiaasta asti rakastanut käännellä kirjojen sivuja ja uppoutua niiden maailmoihin milloin missäkin asennossa (nykyisin usein selälläni maaten), en tiedä, opinko koskaan nauttimaan kirjan lukemisesta ruudulta. Muutenkin selkäni rasittuu jo tietokoneen ääressä istumisesta. Entä sitten se joululahjakirja? Antaako pukki minulle tulevaisuudessa enää pakettia, jonka muodosta voin päätellä, että joulupäivänä saan nauttia uuden kirjan rapinasta, tuoksusta ja lauseista?
Toivottavasti Apis Antikvan nettikauppani yli 4000 kirjaa vielä löytävät kodin. Ekologisinta on tietysti lukea päivänvalossa vanhoja painettuja kirjoja ilman yhdenkään watin kulutusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti