Palautteita

Hienoa, tiedän jo kahden  ihmisen lukeneen kirjani!  Kiva saada Facebookiinsa tällaista palautetta:

"'Kaukana omalta maalta' on mainio tapa aloittaa historiallisten romaanien lukeminen. Vaikka on tehty nuorten kirjaksi ja Paavon näkökulmasta, elin itse Paavon äidin elämässä täysillä. Isän tuntoja voi jakaa moni isä. Ja samalla oppii ymmärtämään inkerinsuomalaisten ja virolaistenkin tarinaa. Sain paljon uutta tietoa. Tätä ei koulussa opittu. Kiitos. Happy End!"

Palaute työstä on aina tärkeää, ja ehkä erityisen tärkeää yksinään puurtaville kirjantekijöille, vaikka lempilauseeni onkin, että "työ tekijäänsä kiittää". Nuorisokirjailijat eivät pääse juhlimaan arvostelujen paljoudella, mutta kun olemme oppineet tyytymään vähään, muutaman sentin maininnastakin voi repiä hyvää mieltä. Joskus arvostelu voi tietysti ällistyttääkin. Muinoin Helsingin Sanomissa arvioitiin yksinhuoltajaäidistä ja hänen pojastaan kertova kirjani Hymyilevä koira. Kuvailin aika realistisesti, mutta en mielestäni mitenkään kohtuuttomasti äidin väsymystä vilkkaan vekaran kanssa, ja arvostelija tuumasi, että "ilkeä äiti pilasi koko kirjan"!

Sielu alkaa vähitellen rauhoittua tästä projektista, vaikka joudunkin vielä puhumaan kirjasta ja palauttamaan sen sisällön silloin mieleeni. Lokakuun alussa matkustan Pietariin Inkeri-aiheisten kirjojen näyttelyn avajaisiin. Entinen kollegani Tuulikki Vilhunen on koonnut näyttelyä suurella sydämellä ja innolla. Oma kirjani on siellä esillä tiettävästi tuoreimpana inkerinsuomalaisista kertovana kirjana.  Olen saanut kutsun myös Helsingin Kirjamessuille, missä olen  haastateltavana Louhi-lavalla lauantaina 29.10. klo 10.30. Saa nähdä, kuka aamuvirkku ehtii messuille vapaapäivänä siihen mennessä!  

Ikkunalaudallani odottaa postitusta neljätoista Apis Antikvan nettikaupan kautta tilattua kirjaa.  Korkea pino kertoo siitä, että ihmiset lukevat ja etsivät mieluisiaan vanhoja kirjoja antikvariaateista. Hakukoneella kaivattuja opuksia onkin helppo etsiä. Tekniikka on mullistanut tämänkin alan: ennenhän piti koluta pölyisiä kauppoja ja tähystellä niska kenossa korkeita hyllyjä, joista mielikirjojen löytäminen oli  usein ihan sattuman kauppaa. 

Antikvariaatinpitäjän päivä on pelastettu, kun asiakas viestii: "Ihanaa, vihdoin löysin tämän kauan etsimäni kirjan!"