Eilen julkaistiin vuoden 2013 kirjamyyntitilastot. Parin prosentin pudotuksesta ei nyt kauheasti pitäisi masentua, mutta kuten Antti Majander tänään Hesarin kulttuurisivuillakin totesi, pienenevä prosentti on ollut viime vuosina jatkuva trendi.
Kotimaisen kaunon listakärki on kyllä mukavan monipuolinen. Peräti 12 naista on mahtunut 20 parhaan joukkoon. Mutta käännettyjen lista alkaa jo masentaa. Ainakin puolet on dekkareita ja loput melkein kaikki kevyttä viihdelukemistoa. Khaled Hosseini ja Ian McEwan sentään mahtuvat joukkoon (Paul Coelho ei edusta minulle suurta kaunokirjallisuutta). Ja vitsikästä tai ei, mutta Finlandia Junior -ehdokkaaksi valittu Heli Laaksosen Aapine on nyt vuorostaan kotimainen kaunokirja ja päässyt listalle numerolla 20! Jos se olisi luokiteltu lasten- ja nuortenkirjaksi, se olisi yltänyt sijalle kuusi.
Niinpä: kotimaiset lasten- ja nuortenkirjat. Onko todellista, että melkein puolet 20 kirjasta on Mauri Kunnaksen käsialaa! Raivoisa markkinointi siis kannattaa. Vai eivätkö mummot ja vaarit tunne muita lastenkirjailijoita? (Kaikella kunnioituksella, mutta minun tuntemani lapset eivät ole Kunnaksen kirjoista kovin innostuneita, joten ehkä niitä lukevatkin mummot ja vaarit itse?) Tietysti Havukaiset (2 kirjaa), Nopolat (3 kirjaa) ja Parvelakin (2 kirjaa) mahtuvat joukkoon. Mitä jää jäljelle? Soili Perkiön Soiva laulukirja, joka on vuodesta toiseen kestosuosikki. Ja jippii, sijalla kuusi Finlandia Juniorin voittaja, Kreetta Onkelin Poika joka menetti muistinsa, 12 000 kappaletta. Eivät voittajatkaan ole aina yltäneet myyntilistalle. Listan yhdeksättä en tunne ollenkaan, Tatu Kokon Roskasakki ja suuri kierrätysseikkailu on mystinen yllätys, kustantaja Icasos myös. Kirsti Mäkisen uudistama Topeliuksen lukemisia lapsille on sekin mukana sijalla 17. Ja lopuksi vielä Rovio Entertainment ylpeänä esittää: Angry Birds. Vihreän linnun arvoitus.
Mutta missä ovat kaikki suomalaiset lasten- ja nuortenkirjailijat? Missä moniin maihin myydyt, mainetta niittäneet nuortenromaanit? Miksi niitä ei onnistuta markkinoimaan Suomeen? Vai eikö täällä enää kukaan halua ostaa/lukea nuortenkirjoja?
Käännetyistä lasten- ja nuortenkirjoista ei oikein viitsi puhuakaan saati sarjakuvista. Walt Disney ja kirjakerho hallitsevat tätä markkinaa täysin. Sanoma Magazines porskuttaa.
Kustantajia ei todellakaan käy kateeksi eikä myöskään kirjakauppiaita. Ei ihme, että listat lyhenevät ja tiivistyvät.
Kirjailijoillekaan ei ole suuria tuloja odotettavissa, kun rojalteja viime vuodelta jaetaan. Kaikki nuolevat näppejään.
Entäs sitten? Uudet aiheet muhivat päässä. Tietokoneet avataan. Ruuduille alkaa tulla tekstiä. Kirjailijat kirjoittavat. Kustantajat lukevat ja tekevät päätöksiä. Tapahtuisiko ihme? Jospa ihmiset yhtäkkiä keksisivät, että kirjojen lukemisesta saa ajatuksia, elämyksiä, energiaa. Jospa tänä vuonna, ensi vuonna tai seuraavana myynti lähtisikin nousuun.
Onko kaikki lopulta kiinni vain siitä, että kirjat eivät ole olleet tarpeeksi kiinnostavia? Pauliina Rauhalan esikoinen, lestadiolaisten avioliitosta kertova Taivaslaulu myi melkein 30 000 kappaletta ilman sen kummempaa mainospärinää. Se vain kiinnosti suurta joukkoa ihmisiä. Se oli koskettava ja hyvin kirjoitettu kirja.
Koskaan ei etukäteen voi tietää. Tämä on uusi vuosi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti