perjantai 9. joulukuuta 2016

Pienten kustantajien suuria kertomuksia vakaumuksesta



Nykyisen markkinamentaliteetin aikana hirvittää, mistä pikkukustantajien kirjat löytävät ostajia, kun kauppakin pelaa pitkälle suurten ehdoilla. Olen viime viikkoina lukenut kaksi kirjaa, joille soisin paljon lukijoita. Molemmat kertovat vahvasta vakaumuksesta, joka vaikuttaa koko elämään.

Muutama viikko sitten Kallion kirjastossa julkistettiin Tapio Puhakan esikoiskirja Romanialainen prinssi. Ainakin ennen muinoin korostettiin, ettei yksikään julkaisukelpoinen teos jää Suomessa pöytälaatikkoon. Puhakka on löytänyt romaaninsa kustantajaksi pienen Kirjokannen.

Oivaltavalla ja ytimekkäällä kielellä kirjoitetun romaanin minäkertoja on nuori mies, joka päätyy vakaumuksensa vuoksi aseettomaan palveluun ja lopulta totaalikieltäytyjänä vankilaan. Tarkasti havainnoidut tapahtumat tuntuvat omakohtaisesti eletyiltä ja henkilöt läheltä nähdyiltä. Aihe on vakava, mutta Puhakka osaa kuvailla asioita hauskasti ja ilkikurisesti. Kirjan ytimen hän on mielestäni tiivistänyt näihin kahteen lauseeseen: ”Kohtalon ivaa päätyä lusimaan juuri siitä ainoasta teosta, josta olen vähääkään ylpeä. Ja että sekin teko on tekemättä jättäminen.” Jossain kohdassa Puhakka välttyy hiuksenhienosti liialta julistamiselta. 

Romaanin teemaksi nousee väkivalta eri muodoissaan - juuri se mahti, jota vastaan päähenkilö haluaa nousta. Toivottavasti kieltä lahjakkaasti käyttävä tekijä saa tilaisuuden jatkaa kirjailijanuraansa.

Suomen Lähetysseura puolestaan on julkaissut Matleena Pinolan muistelmakirjan Polku on tässä. Tekijä kertoo omasta tiestään kohti lähetystyöntekijän kutsumusta, mutta polku lähtee jo isovanhemmista, joiden ratkaisut ovat vaikuttaneet vahvasti seuraaviin sukupolviin. 

Sodan aikana syntynyt kirjoittaja kantaa hämärinä muistoina matkassaan myös menetettyä Karjalaa. Hänen kuvauksensa omasta lapsuudestaan itäsuomalaisessa pappilassa herättää eloon menneen maailman ja on tärkeää suomalaista kulttuurihistoriaa. Näin meillä elettiin vain muutama vuosikymmen sitten!

Uskon kirjan koskettavan erityisesti heitä, jotka ovat kulkeneet nuoruudessaan samanlaisia polkuja ja tehneet elämäntyönsä kaukomailla, mutta muillekin se avaa näköalan elämään, jossa keskeistä on merkityksen löytäminen.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti