tiistai 5. tammikuuta 2021

Sille annetaan, jolla on

Vuoden lopulla purin sydäntäni Facebookissa asioista, jotka erityisesti kaivelivat mieltäni. Postaukseni sai jokusen määrän tykkäyksiä ja herätti vähän kommentointiakin. Jaan sen nyt vähän päivitettynä vielä täälläkin, koska asiat eivät ole viikossa yhtään vanhentuneet:

Lasten- ja nuortenkirjojen myynti on kasvanut, hienoa! Parasta silti sanoa ääneen yli 50 vuotta alaa seuranneena pari asiaa, jotka nyt ottavat erityisesti pannuun, ennen kuin aloitetaan uusi vuosi puhtain paperein. Siis: 

1) Kun Suomalainen kirjakauppa eli Otava käytännössä hallitsee maamme kirjakauppamyyntiä ja sen sisäänostajat näin ollen myös pitkälle päättävät, mitä Suomessa kustannetaan, miksi se ei ota myös kulttuurinäkökulmaa huomioon. Esimerkiksi parhaillaan ehdolla olevat nuortenkirjailijoiden Topelius- ja Arvid Lydecken -palkinnot eivät sitä hetkauta, niin että kaikki palkintoehdokkaat näkyisivät edes isoimmissa kaupoissa. Olisiko se liikaa vaadittu?  Asiantuntijat ovat valinneet ehdokkaiksi mielestään parhaat kotimaiset lasten- ja nuortenkirjat, jotka ilmestyivät vuoden 2020 aikana.

2) Kun Hesarin kulttuurisivuille pääseminen tuo näkyvyyttä vain harvoille ja valituille, miksi syksyn lastenkirjaesittelyyn valitaan sellaiset nimet kuin Kunnas ja Parvela, joiden kirjat muutenkin myyvät kuin häkä? Viime vuonna oli kai Astrid Lindgren tai joku muu klassikko. Ei siellä myöskään ole näkynyt vihjaustakaan em. palkinnoista. Finlandia Junior tyhjensi koko pajatson.

Joka vuosi ilmestyy monia laadukkaita kirjoja, joista mahdolliset ostajat eivät tiedä yhtikäs mitään. Nyt koronan vuoksi peruttiin kirjamessutkin, joilla olisi saanut vähäsen julkisuutta ja lisää myyntiäkin. Mutta kun ei niin ei! Se jolla on, sille annetaan, ja siltä jolla ei ole, otetaan pois sekin vähä. Portinvartijat, paneutukaa tähänkin alaan paremmin ensi vuonna, kiitos! Seuratkaa vaikka Päivi Heikkilä-Halttusen Lastenkirjahyllyä älkääkä pelkästään jonkun kaupan bestseller-listaa.

 ----------------------------------------

Postaukseni kommenteissa todettiin, että samaan mustaan aukkoon kuin lastenkirjallisuus katoavat useimmat tietokirjatkin. Ja epäilenpä, etteivät useimmat aikuisille kaunokirjallisuuttakaan kirjoittavat tunne runsain mitoin paistattelevansa parrasvaloissa.

Printtimainonnan ja Vuoden kirjat -aviisin lopettamisen jälkeen suurin osa Suomen kansasta saa tietää ylipäänsä kirjoista vain Suomalaisen kirjakaupan tai Ad libriksen televisiomainoksista, jotka nostavat pari kolme myydyintä kirjaa valokeilaan.

Käsi ylös, kuka käy netistä vuosittain läpi kaikkien kustantajien uutuusluettelot? Kirjastolaitos pelastaa vielä sen, mitä pelastettavissa on - kunhan taas päästään selailemaan hyllyjä, ja kunhan virkailijat jaksavat tutkia pientenkin kustantajien tuotannon ja tehdä niistäkin tilauksia.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti