Pakko sanoa, että vaikka miten rakastan kirjamessuja, tänä aamuna tuntui upealta herätä ihan tavalliseen arkipäivään.
Eilen kyllä nautin vielä täysillä monista messuhetkistä. Yksi niistä oli Joni Pyysalon ja Leena Landerin keskustelu lukemisesta ja sen vaikutuksesta kirjailijan omaan elämään. Lander kärjisti olleensa kiukkuinen äiti niinä päivinä, kun ei ollut kirjoittanut väkivaltaa teksteihinsä. Mene ja tiedä... Joni Pyysalo totesi, että lukemisen hurma katoaa, kun on työkseen tekemisissä kirjojen kanssa. Lukeminen muuttuu analyyttiseksi ja tarkkailevaksi. Tästä olen pitkälti samaa mieltä.
Kaija Pispan kanssa pääsimme Kaijan haastattelun jälkeen keskenämme vaahtoamaan lasten- ja nuortenkirjojen näkymättömyydestä maailmankartalla (tietysti puhuimme lähinnä itsestämme!) ja jopa suurissa kirjakaupoissa. Vaikka Aamulehti kehui Silkkipytty-kirjaa Astrid Lindgrenin Eemeli-kirjojen veroiseksi, ei sitä kuulemma Tampereenkaan kaupoissa näy, vaikka Pispalanharju on kirjan tapahtumien esikuvana.
Pääsimme vaihtamaan asiasta ajatuksia kustantajammekin kanssa, kun törmäsimme Lippo Luukkoseen WSOY:n osastolla. Hän myönsi, että suurellakaan kustantajan panostuksella ei välttämättä saa myyntiä nousemaan kuin muutaman kymmenen kappaletta.
Imbi Pajun sujuvaa sanailua kuunnellessani ajattelin taas, miten suuren näkyvyyden kirjat saavat, jos niiden aihepiiristä tehdään samaan aikaan elokuvia tai kirjailijat ovat muuten esillä julkisuudessa. Tuskin Pajukaan nauttisi pelkillä kirjoillaan Suomessa kansansuosiota, mutta nyt hänestä on tullut melkoinen asenteenmuokkaaja ja vaikuttaja.
Kirjamessujen hauskoihin hetkiin kuului, kun "Saran kirjat"-Sara haki nimmarin 46 vuotta sitten ilmestyneeseen Saviminä-kirjaani. Jostakin syystä kustantajan markkinointiosasto näkee tarpeelliseksi toistaa syntymävuottani kaikissa käänteissä, missä kirjaani esitellään - myös messuesitteessä, mistä en muiden vastaavia vuosilukuja bongannut. En oikein ymmärrä, miten se edistää nuortenkirjan myyntiä, mutta kyllä 1945 on minusta oikein hieno vuosi. Toinen maailmansota päättyi ja vaikkei piskuinen Suomi voittanutkaan, synnyin itsenäiseen maahan. Sen kunniaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti