lauantai 23. maaliskuuta 2013

Aika herätä talviunesta

En tiedä, olenko karhu vai mehiläinen, mutta vähitellen alkaa tuntua siltä, että tässä voisi jo nousta tassuilleen/siivilleen ja jättää talviunet taakseen. Viime viikkojen viima ei kylläkään ole juuri houkuttanut pesästä ulos. Viime vuonna mehiläinen lensi jo maaliskuun alkupuolella kun mittarissa oli plus viisi. Siitä voi toistaiseksi vain uneksia.

Unenhorteessa olen miettinyt yhtä ja toista. Viime aikoina usein Emmi Itärantaa, josta tulin talvella lukeneeksi naistenlehdestä kampaajan tuolissa (joskus naistenlehti yllättää!). Hänen esikoiskirjansa on minulta kylläkin lukematta, ja koska se ei kuulu vähän tosikkomaisiin suosikkigenreihini, saattaapa jäädäkin väliin. (Sen sijaan olen ahnaasti lukenut mm. Pulkkisen Vieraan ja Ala-Harjan Maihinnousun, joista varsinkin jälkimmäinen imaisi välittömästi.) Mutta ilmiö on kiehtova.

Nainen kirjoittaa hissukseen kirjaa ja tarjoilee sitä yhdelle, toiselle, kolmannelle, neljännelle ja niin edespäin kustantamolle sekä Suomessa että muualla. Muistaakseni ainakin kymmenelle. Kukaan ei korvaansa lurpauta, kiitetään vain kiinnostuksesta.

Sitten vihdoin Teos ottaa ja palkitsee kilpailuunsa lähetetyn Teemestarin kirjan ja se julkaistaan. Rohkea teko. Sen jälkeen agentti lähtee asialle ja myy kirjan suit sait englanninkieliseen maailmaan. Eikä vain sitä kirjaa, vaan jo seuraavankin, josta ei vielä ole kaiketi sivuakaan kirjoitettu.

Mitähän tästä kaikesta oikein ajattelisi? Kysymyksiä pyörii huurteisessa päässä.

Onko kirjan läpimeno kustantamoissa ihan arpapeliä? Että kuka sattuu käsikirjoitusta ensin vilkaisemaan. Eikö vankinkaan ammattitaito riitä arvioimaan, mikä on mestariteos?

Kuinka monen kokeneenkaan kirjailijan kirjoittamattomia kirjoja Suomessa luvataan nykyisin julkaista? Oma kokemukseni ainakin on vuosien varrella ollut, että joka ikisestä on käytävä erikseen oma vääntönsä. Yritän ymmärtää, että kustantamot elävät kuin veitsen terällä ja kannattavuutta räknätään millimetrin tarkasti. Mutta onko millään muulla alalla myynnin ennustaminen niin epäkiitollista kuin kustannusalalla?

Jos kirja toistelee samanlaisia teemoja ja aihepiirejä kuin aiemmin hyvin myyneet, kynnys tulla julkaistuksi tuntuu olevan melko matala. Mutta annas olla, jos se on ihan erilainen ja uusi, kuka uskaltaa ottaa riskin?

Haluaisin niin kovasti uskoa, että kustantamot tekevät aina viisaita päätöksiä.

Onnea Teoksen rohkealle päätöksentekijälle. Ja agentille myös.

P.S. Kuka olisi voinut etukäteen uskoa, että suomenruotsalainen papista kertova saaristolaisromaani myy ensimmäisenä vuonna yli 100 000 kappaletta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti