tiistai 21. toukokuuta 2013

Kustantajat ja kirjailijat toistensa armoilla

Viime viikkoina olen paljon mietiskellyt kirjailija-kustantajasuhteita. Ehkä aivot alkoivat raksutella asian parissa erityisesti Kirjailijaliiton maaliskuisen kevätkokouksen jälkeen. Siellä jotkut todistivat, miksi olivat vaihtaneet kustantajaa. Näillä kirjailijoilla oli nimeä ja näyttöä, mutta jokin kustantajan toiminnassa tökki.

Olen itse tehnyt töitä aidan kummallakin puolella ja siksi kai yritän ymmärtää molempia. Esimerkiksi jos kustantaja miettii ja harkitsee pitkään, ottaako käsikirjoituksen ohjelmaansa tai siirtää julkaisua vähän tuonnemmaksi, ehkä viivyttelyyn on vankka syy. Yhtään floppia kun ei saisi nykyisin kustantaa ja huono ajoituskin voi olla myynnin  este. Pitäisikö kirjailijan tyytyä ajattelemaan, että kustantamista odottava käsikirjoitus on vähän kuin rahaa pankissa?

Nykyisin ei enää ole mielestäni totta se mitä väitettiin takavuosina (tarkoittaa jotain 80-lukua), että jokainen julkaisukelpoinen käsikirjoitus kustannetaan. Koko käsite "julkaisukelpoinen" on sinänsä venyvä. Olennaista tuntuu olevan se, että kustantaja uskoo kirjan myyntiin. Välillä kyllä kuulee hauskoja juttuja siitä, miten "oma" kustantaja ei usko myyvyyteen ja kun kirjailija etsi uuden kustantajan, kirja saa Finlandia-palkinnon. Tämäkin tarina on tosi. Ei ole kustannustoimittajilla ja -päälliköilläkään helppoa. Heiltä kun kysytään nimenomaan USKOA.

Näen sieluni silmin kustantamoiden päättäjät pähkäilemässä myyntilukujen äärellä. Näyttävät nuoret naisetko myyvät parhaiten? Keitä kannattaa nostaa syksyllä esiin? Tulosta pitää tulla. On löydettävä varmoja nimiä. Ei  käsikirjoituksiakaan silloin tarvita ennen kuin viime tipassa. Kansi kuitenkin pitää tehdä ennakkomyyntiä varten ajoissa valmiiksi.

Kirjailijaliiton kokouksessa jaettiin kokemuksia kustannustoimittajista. Hyvät ovat kirjailijoille aarteita. He kannustavat, mutta antavat myös tarvittaessa selväsanaista palautetta, luotsaavat oikeaan suuntaan. He eivät kuitenkaan tee kustannuspäätöksiä. Nykyisin heille on tosin sälytetty monenlaista hommaa, joskus liiaksi asti, kun henkilöstöä on kustantamoissa karsittu niin pitkälle kuin suinkin. Ei käy kateeksi.

Minulla on mukava kustannustoimittaja, jonka kanssa olen kulkenut taas yhden käsikirjoituksen ensimmäisistä haparoivista liuskoista loppusuoralle asti. Alku ei suuria luvannut, mutta kyllä tämä näyttää taas hyvin päättyvän. Tälläkin kertaa joudun odottamaan kirjan kustantamista yli vuoden. Mutta "mihin tässä valmiissa maailmassa on kiire", kuten poikani sanoi kun edellisen kerran jäin odottelemaan vuoden-puolentoista päähän luvattua julkaisua. Aika kului ja äkkiä se kaikki oli historiaa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti