maanantai 15. syyskuuta 2014

Myönteinen arvio helpottaa

Vaikka sitä luulisi olevansa tässä iässä ja tällä kokemuksella jo ihan parkkiintunut, ei se vaan niin mene. Kirja voidaan haudata hiljaisuudessa eikä siitä kuulu ilmestymisen jälkeen yhtikäs mitään mistään suunnalta. Toinen vaihtoehto on saada arvosteluja, joista ei oikein tiedä, onko arvostelija lukenut ollenkaan samaa kirjaa, jonka kirjoitin.

Kun Kaukana omalta maalta ilmestyi, ensimmäiset arvioinnit lehdissä ja netissä olivat melkoisen nuivia. Itse asiassa en ollut uskoa silmiäni, että kirjasta löydettiin niin paljon huonoja puolia. No, kaikkihan päättyi lopulta aika hyvin, joten voin vain todeta, että kirjasta voidaan olla yhtä montaa mieltä kuin on miestä/naista.

Nyt olin silti valmiiksi vähän säikky. Niinpä Marja Welinin melkoisen myönteinen arvostelu (julkaistu ainakin Savon Sanomissa ja Keskisuomalaisessa, esim. http://www.savonsanomat.fi/viihde/kirjat/sisko-latvus-kaksi-sateenkaarta/1891589
tuntui mahdottoman hyvältä. Ja samaa voin sanoa Kari Vaijärven arviosta hänen Kirjavinkkari-blogissaan eilen - pääsin hyvään seuraan Kiljusen herrasväen kanssa (Kiljusten filosofinen vauva, kirjakätilö ja Sisko Latvus). Tämä juttu näkyy osoitteessa
http://karivaijarvi.blogspot.fi/2014/09/kiljusten-filosofinen-vauva-kirjakatilo.html.

Sitten bongasin vielä tältä sivustolta arvion: http://www.goodreads.com/book/show/23146363-kaksi-sateenkaarta.
Arja antoi 4 tähteä viidestä, kiitos! Ja mikä hauskinta, hän kommentoi näin: "Kerrankin onnistunut kansi! Siitä ekat pisteet.
Vinkkauspakkiin kirja menee, rinnakkaiskirjaksi vaikka Sepetyksen Harmaan valon kanssa jota vinkkaan myös."

Jostakin syystä linkitys ei nyt hyvästä yrityksestä huolimatta onnistu, mutta joka tapauksessa: nämä eväät tsemppasivat jo mukavasti.

7 kommenttia:

  1. Kiitos, ja toivottavasti saat itse kokea samaa!!

    VastaaPoista
  2. Onnittelut, Sisko!

    Ymmärrän täysin tuon, mitä puhut myönteisen arvion tuomasta helpotuksen tunteesta.

    VastaaPoista
  3. Kiitos, Mila! Jotkut kollegat väittävät, etteivät seuraa ollenkaan arvosteluja tai välitä niistä. Kai heitä täytyy uskoa, mutta omat tekstini ovat niin nahan alta raavittuja, että niiden läimiminen tuntuu vähän siltä kuin lastani lyötäisi. Kirjailijan pitäisi tietysti kestää sekin että tulee väärin ymmärretyksi, mutta paras palkinto on kun teksti näyttää välittyvän just sellaisena kuin kuvittelin!

    VastaaPoista
  4. Luin juuri kirjasi "Kaukana omalta maalta". En oikein tiedä, miksi en tullut sitä ilmestymisvuonna lukeneeksi, vaikka yleensä luen jokseenkin kaiken suomalaisen nuortenkirjallisuuden. Ihan ehdottomasti ostan nyt tätä pienen sarjan kouluun (toivottavasti vielä on myynnissä... Järkyttävän lyhyen aikaa, joitain kirjoja saa ostettua!)

    Äsken kun odotin perunoitten kypsymistä, luin keittiön pöydän ääressä - ja itkin ihan valtoimenaan. Ja sitten tietysti soi ovikello :) Pyyhkeilin naamaani sen mitä pystyin, mutta silmät taisivat kyllä olla aika punaiset, hih. Piti selittää yllärikylään tuleville naapureille, ettei MEILLE mitään pahaa ole tapahtunut, Paavo vaan vihdoin pystyi puhumaan siitä, mitä niityllä oli tapahtunut :)

    Heti seuraavaksi alan lukea Kahta sateenkaarta. (Ja varmaankin myös tämän blogin jossain vaiheessa :)

    VastaaPoista
  5. Iso kiitos tästä palautteesta! Tuntuu hyvältä kuulla, että kirja "menee läpi". Toisenlaisiakin palautteita on tullut (ettei ole draamaa!), mutta paikoin itketti kyllä itseänikin, kun kirjoitin.

    VastaaPoista
  6. Niin, ja Ad libris -verkkokauppa näyttäisi vielä myyvän Kaukana omalta maalta -kirjaa 9 euroa/kpl. Luulenpa, että aika lailla viimeiset ovat menossa, koska viime vuodenvaihteen tilastoissa kirjaa oli jäljellä varastossa vähän toistasataa kappaletta.

    VastaaPoista