lauantai 2. huhtikuuta 2016

Hylättyjen käsikirjoitusten orpokoti

Ranskalainen kirjailija David Foenkinos, jolta suomeksikin on ilmestynyt useita romaaneja, mm. Nainen, jonka nimi on Nathalie (myyty miljoona kappaletta Ranskassa nimellä Délicatesse), kertoo uusimmassa kirjassaan Le mystère Henri Pik kirjastosta, josta voi lainata kustantajien hylkäämiä käsikirjoituksia. Siis sellaisia, joita on tarjottu jopa kymmenille kustantajille, mutta kukaan ei ole kelpuuttanut julkaistavaksi.

Foenkinos ei ole itse vastaavaa kokenut. Tosin hän kertoo tuoreessa Paris Match -lehdessä kirjoittaneensa 16 ikävuoden jälkeen seitsemän romaanikäsikirjoitusta, joista vasta viimeistä tarjosi viidelle suurelle kustantajalle. Muut neljä hylkäsivät sen, mutta Gallimard hyväksyi. Ensin hän uskoi sieltä tullutta yhteydenottoa pilaksi, mutta Gallimard näki potentiaalin.

Häntä kutkuttaa ajatus hylättyjen teosten orpokodista, mistä nämä käsikirjoitukset saisivat kodin ja missä ne olisivat lukijoiden ulottuvilla. Itse asiassa joku kuulemma onkin jo perustanut sellaisen - Amerikassa.

Hän ei usko, että tuhannet käsikirjoitukset kokevat hylkäämisen siksi että olisivat huonoja. Monet myöhemmin kuuluisiksi tulleet kirjailijat ovat ensin saaneet hylsyjä osakseen, vaikka yksikään kustantamo ei tietenkään voi myöntää, ettei tunnistaisi hyvää käsikirjoitusta. Kaikki tekevät mielestään työnsä hyvin. Foenkinos irvailee kustantajaa, joka mainostaa uutuuttaan: "Romaani, joka hylättiin 32 kertaa!"

Ennen menestyskirjaansa Foenkinos julkaisi itse romaanin, jota myytiin 3000 kappaletta, mikä on 65 miljoonan asukkaan Ranskassa vähän. Sitten tuli jymymenestys, jota kukaan ei odottanut, viimeksi hän itse.

Hänen mielestään on kuitenkin jotakin vielä pahempaa kuin se, ettei kirjaa julkaista. Monet kirjailijat joutuvat kokemaan, ettei heidän julkaistu kirjansa saa mitään vastakaikua, sitä ei löydy kirjakaupoista eikä siitä kirjoiteta lehdissä. Nimmareita ei tule pyytämään yksikään. Tämän kohtalon saavat hänen kokemuksensa mukaan osakseen monet, jotka ovat kuitenkin läpäisseet kustantajien seulan.

Suomessa puhutaan yleisesti, että tuhannesta kustantajille tarjotusta käsikirjoituksesta hyväksytään julkaistavaksi yksi. Mene ja tiedä, onko se tarkalleen totta, mutta uusien kustantamoiden syntyminen kertoo osaltaan siitä, että hyviäkin käsikirjoituksia kiertää kodittomana ympäriinsä. Monen kokemus vanhoista kustantamoista on myös aika raaka. Olisiko mahdoton vaatimus, että ne vastaisivat vaikka automaattikirjoituksella, että käsikirjoitus on saapunut kustantamoon ja kommentteja on odotettavissa kolmen, kuuden, yhdeksän tai kahdentoista kuukauden kuluttua?







2 kommenttia:

  1. Minua kovasti kiehtoo tämä unohdettujen kirjailijoiden kasti. Sain joskus M:lta hääpäivälahjaksi Marja Nurmikan runoteoksen Syyskuu. Se on aarre, ja rakas myös siksi, että Nurmikasta ei tullut isoa nimeä; harva varmaan tuntee häntä. Wikipedia osaa kertoa, että Marja Nurmikka oli kääntäjä ja runoilija Irja Holstin nimimerkki (Holstin syntymävuodeksi ilmoitetaan 1907, kuolinvuotta ei lainkaan - voisikohan Irja Holst, 106 v., olla elossa?). Vuonna 1958 julkaistu runokokoelma taisi jäädä hänen ainoakseen sitä lajia.

    VastaaPoista
  2. Yhden kirjan kirjailijoita on varmaan leegio. Toivottavasti moni heistä on tehnyt yhtä kuolemattoman teoksen kuin tämä Nurmikka. Jos tarvitaan tuntemattoman sotilaan hautoja, voisi jonkun monumentin pystyttää myös tuntemattomille kirjailijoille!

    VastaaPoista