torstai 15. syyskuuta 2022

Kirjailijan onni

 Kirjailijan onni on kirja lukijan kädessä.

Sen vastakohta on kirja pakkauslaatikossa.

Viime keväänä olohuoneemme nurkissa piileskeli kuusi ruskeaa kirjalaatikkoa. Ne yrittivät olla mahdollisimman huomaamattomia, mutta kyllä ne pistivät silmääni aina kun kävelin niiden ohi. Ja useimmiten äänettömästi huokaisin: taidatte jäädä noille sijoillenne, ei kukaan enää välitä viime vuosina ilmestyneistä kirjoista. Uutta pukkaa koko ajan.

Kolme kirjalaatikkoa sisälsi isoäidistäni Aura Latvuksesta ja hänen veljestään Väinö Hoikasta kertovaa Viipurista Parikanniemeen -kirjaa. Olin joutunut ostamaan niitä ennakkoon huomattavan määrän kustantajalta, ennen kuin se pystyi koronakurimuksessa painattamaan teoksen. Markkinointi oli kuitenkin pysähtynyt kuin seinään.

Tänä kesänä viimein esitettiin Oronmyllyn kesäteatterissa usean vuoden odotuksen jälkeen näytelmä Hiekkaan piirretty. Sen päähenkilö on tämä samainen isoäitini Aura. 

Keksin kysäistä leirikeskuksesta, kiinnostaisiko heitä myydä esitysten yhteydessä kirjaani. Ehkä jotkut katsojista haluaisivat lukea sen.

Ja sielläpä heräsikin kiinnostus! Jokaisesta myydystä kirjasta ropisisi puolet Oron kassaan. Minäkin saisin takaisin juuri sen mitä olin niihin sijoittanut (plus verot). 

Näin katosi puolet olohuoneen laatikoista. Tällä hetkellä en tiedä, tuleeko Orolta vielä jotain takaisin, mutta ei ainakaan paljon. 

Toinen puoli kirjalaatikoista sisälsi lapsenlapseni Sara Kronholmin kanssa kirjoittamaani lastenkirjaa Ihan vege ja parrakas Sulo. Niitä oli vielä jäljellä lähes kaksisataa ja mietin, että ehkä joku tuttu opettaja ottaisi niitä ilmaiseksi luokalleen. Näinhän jakelin loppupainoksen edellisestä nuortenkirjastani Kaksi sateenkaarta, jonka WSOY olisi muuten makuloinut.

Hain kuitenkin keväällä pienkustantajana (Kustannus Apis) ihan periaatteen vuoksi kirjalle vähälevikkisen laatukirjallisuuden ostotukea, jonka saajaksi valtion taidetoimikunta valitsee muutamia satoja viime vuoden kirjoja. Listalle pääsy tarkoittaisi, että kirjastot voisivat valita siitä hyllyihinsä teoksia valtion piikkiin.

Syyskuun ensimmäisenä päivänä tuli tilaus, jota luin epäuskoisena moneen kertaan. Oliko siinä painovirhe? Ihan vegeä oli tilattu peräti 154 kpl. Ja marraskuussa saattaisi tulla vielä pieni lisätilaus.

Kirjailijakumppanini Saran kanssa toimitimme ruskeat kirjalaatikot postiin. Olohuoneessa on nyt oudon tyhjää. Nurkassa luuraa vain kourallinen kirjoja kuin ihmetellen, minne kaverit ovat kadonneet.

Olen näkevinäni nuo kirjat jo lukijoiden käsissä. Tällaista onnea toivon kaikille tänä syksynä kirjoja julkaiseville!

5 kommenttia:

  1. Olipa iloisia kirjauutisia! Onnittelut niistä teille molemmille sinnikkäille naisille ja onnenpotkuja teille jatkoonkin!😊👍❤

    VastaaPoista
  2. Kivaa luettavaa, onneksi olkoon, Sisko! Minullakin on menossa kirjallisia askareita, runokirja "Tuulen tuiverruksia" ilmestyy pian, omakustanne, sain yllättävän palkkion radiolta ja meni lähes yks yhteen. LiisaMarjatta

    VastaaPoista
  3. Ei kun "Tuulen tuiverrus"!

    VastaaPoista
  4. Onnea uutukaiselle!

    VastaaPoista