maanantai 17. lokakuuta 2011

Arvosteluja ja asenteita

Kun kirjailija ensin on selvinnyt kirjan kirjoittamisen ja julkaisemisen prässistä, hänellä on vuorossa arvostelumankelin läpikäyminen. Tähän kaikkeen hän suostuu vapaasta tahdostaan, suorastaan pyrkii.

Vaikka tuttavat olisivat vuodattaneet kyyneliä kirjan äärellä ja kehuneet sitä kuinka, vasta vieraiden arvostelut ovat niitä oikeita ja lahjomattomia. Olen nähnyt kaksi ensimmäistä arvostelua kirjasta Kaukana omalta maalta, ja molemmat ovat olleet yllättävän karuja. Kirja ei ole koskettanut kumpaakaan arvioijaa.

Kymen Sanomien kriitikon Päivi Taussin mielestä henkilöt ovat liian kilttejä ja pyrkivät aina hyvään ja oikeaan, mikä laimentaa heidän kiinnostavuuttaan. Hän näkee kirjassa myös jälkiviisautta. Kristillisen nuorisolehden Fleimin arvioija Noora Wikman taas katsoo käsittelyn liian mustavalkoiseksi: "Neuvostoliitto kuvataan jättimäisenä propagandamasiinana, yhteiskuntana, jossa kaikki oli huonosti." Olisi pitänyt nähdä enemmän harmaan sävyjä ja käsitellä aihetta monitasoisemmin.

Paavohan kertoo kirjassa myös oikein sydämellisistä venäläisistä, muun muassa hänet ja pikkuveljen pelastaneesta kalastajapariskunnasta. Venäläinen lääkäri auttoi perhettä monessa vaiheessa. Samoin poika muistelee lapsuutensa hauskoja pioneerileirejä. Läpi kirjan esiintyy "hyviä ihmisiä", joiksi Paavokin heitä nimittää. Sävyjä löytyy, jos niitä kykenee näkemään ilman puolustusasennetta.

En muista lukeneeni natsi-Saksan vainoista kirjoitetuissa kirjoissa kovin monisävyisiä kuvauksia kansallissosialisteista. Onko Suomessa yhä vielä vaikea myöntää, että naapurissamme kohdeltiin myös suomensukuisia ihmisiä varsinkin 1930- ja 40-luvulla sietämättömällä tavalla? Että heitä tapettiin sumeilematta tuhatmäärin  ja kuskattiin syrjäisiin paikkoihin yli-inhimillisen raskaaseen työhön tai kuolemaan. Viranomaisten tehtävänä oli toteuttaa diktaattorin päätöksiä. Miksi tätä mustaa pitäisi laimentaa harmaaksi? Me olimme myös oikeasti viholliskansa, joten siinä tilanteessa asetelmat olivat todella mustavalkoiset. Historian faktat ovat realismia jos mikä.

Myöhemmin olot tuossa "jättimäisessä propagandamasiinassa", kuten Wikman osuvasti sanoo, asteittain paranivat. Tunnen monen monia myös suomensukuisia Neuvostoliitossa sodan jälkeen syntyneitä ja kasvaneita, jotka ovat vilpittömästi rakastaneet maata ja eläneet siellä rinta rinnan tyytyväisinä venäläisten kanssa. Moni löysi elämänsä rakkauden venäläisestä puolisosta.  Mutta se on jo kokonaan toinen juttu.

Älä välitä, Paavo: sinä koit sen minkä koit, vaikka vuonna 2011 jotkut Suomessa sanovat, että sinun olisi pitänyt nähdä toisin.

5 kommenttia:

  1. Itse ajattelin kirjan näkökulman olleen Paavon, sodan jaloissa olevan pojan. Sellaisena se on minusta puheenvuoro.

    Minusta on outo ja aika ylimielinen lähestymistapa kirja-arvostelussa sanoa, että "ihan kiva aihe, mutta sitä olisi pitänyt käsitellä toisin". Käsittelytapahan ei yleensä ole sattuma tai vahinko. Siksi (minusta) olisi kiinnostavampi kuulla, mitä tällainen käsittely lukijan/arvostelijan mielestä tuo/ei tuo keskusteluun. Harmillisen vähän ainakin tuo Fleimin arvostelija perustelee näkemyksiään.

    VastaaPoista
  2. Niinpä. Jos olisin valinnut ulkopuolisen kertojan roolin, ehkä olisin kuvannut jotain toisin, mutta mahdollisesti vielä jyrkemmin, koska nyt katsoin asioita vain lapsen ja nuoren näkökulmasta. Paavollahan oli lähtökohtaisesti myönteinen asenne kotimaahansa (kuten myös mm. Suomesta sinne 30-luvulla muuttaneilla maailmanparantajilla, jotka lähes järjestään melko pian ammuttiin), mutta kovat kokemukset tekivät hänestä aikuiseksi kasvaessaan asteittain yhä kriittisemmän. Arvostelijan mielestä hänen asenteensa ja tapansa nähdä ympäristönsä oli siis väärä! Tulee taas mieleen se Hymyilevä koira -kirjani arvostelu, jonka mukaan "ikävä äiti pilasi koko kirjan".

    VastaaPoista
  3. Kiitos koskettavasta ja mielenkiintoisesta kirjasta!

    VastaaPoista
  4. Kiitos, Susa! Tämä lämmittää. Alkoi ihan pelottaa, ettei kukaan ymmärrä kirjan maailmaa, missä olen vereslihalla rypenyt.

    VastaaPoista
  5. Ja päivän pelasti myös kirjan arviointi blogissa http://susankirjasto.blogspot.com/2011/10/kaukana-omalta-maalta.html

    VastaaPoista